Metsäntutkimusohjelmaa

Lähde: Lari

Ohjelmakokonaisuudessa yhdistetään luonnontuntemusta ja herkkyysharjoituksia. Tavoitteena on vahvistaa leiriläisten luontosuhdetta tiedon ja tunteen tasoilla. Aluksi luodaan tunneside omaan paikkaan tutustumalla siihen ja nimeämällä se. Alueen kasvillisuuteen ja eläimistöön tutustutaan vähitellen, toiminnallisesti ja käyttäen aisteja mahdollisimman monipuolisesti. Aistien käyttö vahvistaa kokemuksia ja auttanee asioiden muistamisessa.

Ohjelman osaset ovat eripituisia ja niitä voi yhdistellä sopiviin mittoihin. Sivunumerot viittaavat Vihreät varjot -kirjan sivuihin.

Oman tutkimusalueen löytäminen ja siihen tutustuminen, 30 – 60 min

tarvikkeet: alueen kartta, (kompassi), kynä, paperia, kirjoitusalusta

Jokaiselle telttaryhmälle valmistellaan oma pieni alue ihan leiripaikan läheisyydestä. Alueet saisivat olla erilaisia, yksi voisi olla rannassa, toinen metsässä tai niissä tulee ainakin olla eri metsä-/luontotyyppejä.

- Ranta, niitty, suo, lehtometsä, kuusimetsä, kangasmetsä, kuiva kallio

Telttaryhmä saa kartan ja heille annetaan suunta, josta etsiä tietyntyyppistä maastoa.

- Te olette nyt tutkimusretkellä, tavoitteenanne on löytää idästä/karttaan merkityltä alueelta (osoitetaan suunta tai näytetään kartalta) tiettyihin tuntomerkkeihin sopiva paikka/metsä. Kirjoittakaa ylös tuntomerkit:

- etsittävällä metsäalalla kasvaa eniten mäntyä, maassa kasvaa sammalta, jäkälää, ehkä vähän heiniä. Paikka kuivaa, karua ja kallioista.

- Kun olette löytäneet tuntomerkkeihin sopivan paikan, määritelkää sen rajat. Raja kulkee siinä, missä tuntomerkkeihin sopiva kasvillisuus muuttuu toisenlaiseksi. Jos alue on hyvin laaja, voitte rajata sen pienemmäksi etsimällä muunlaisia luonnollisia rajoja, vaikka maastonmuotoja.

- Palatessanne kerrotte kaikille löytämästänn alueesta

Lähdetään matkaan. Lapset suunnistavat, ohjaaja mukana varmistamassa.

Kun alue on löydetty:

- Keksikää alueellenne nimi, jossa on osa jokaiselta ryhmäläiseltä. Se voi olla vaikka useampisanainen, esimerkiksi hassun synkkä hyöppeliheinävaahterametsä. Nimen voi koota myös etu- tai nimikirjaimista jne.

- Etsikää alueelta oma paikka, puu, kivi, kanto. Kun olette löytäneet itseänne miellyttävän paikan, palatkaa ohjaajan luokse. Älkää vielä esitelkö omaa paikkaanne kaverille. (Ei haittaa vaikka näkisi vilauksen.)

Kun oma paikka on löydetty:

- Seuraavaksi ottakaa parit ja toinen sulkee silmänsä. Taluttakaa sokko varovasti oman paikkanne luokse ja viekää sokon kädet paikan kohdalle.

- esitellään oma paikka kaverille, jonka silmät on sidottu. Tunnustelkaa, haistelkaa, etsikää muotoja ja kokoa. Kun sokko on tutkinut tarpeeksi, kokoonnutaan yhteen ja sokot kertovat ja kuvailevat paikan silmät sidottuina. Kun on kertonut, saa avata silmät tai poistetaan side. Mietitään yhdessä nimeä paikalle sokon kertomuksen perusteella. Paikan löytäjä saa päättää sopivasta nimestä.

Piirretään kartta alueesta. Nimetään siihen paikat, suuret puut, polut, kivet ym.Piilotetaan jokin esine, vaikka kynä, ja merkitään sen paikka karttaan. Annetaan kartta kaverille. Etsijää voi tarvittaessa auttaa sanomalla kuumaa – kylmää.

Oma paikka luonnossa – tutkimuksellinen ohjelma

Kun tehtävät on suoritettu, palataan leiriin. Jos kaikki menee todella nopeasti, voidaan leikkiä muutama leikki omalla alueella.

Tukikohdan perustaminen ja eläinten pesät, noin tunti

- tarvikkeet: puukkoja, saha, narua

- koska käymme tällä alueella usein, on hyvä rakentaa jonkinlainen tukikohta, maja alueelle. Etsikää yhdessä sopiva majan paikka. Kunnioitamme luontoa, ja koska olemme täällä vain vähän aikaa, niin käytämme rakentamiseen ainoastaan maasta löytyviä puita. Ei vahingoiteta eläviä kasveja lyhytaikaisen tarpeemme tähden.

Puukkoja ja naruja on ohjaajalla, niitä käytetään hänen valvonnassaan. Kun maja on rakennettu, etsitään alueen muiden asukkien pesiä. Tarkastellaan ja vertaillaan niiden tekotapoja. Merkitään maja ja eläinten asumukset karttaan.

Metsätyypin määrittäminen, ye-opas s. 29 – 30

Tehdään vaikka 3x3 ruudukko kepeistä, ruudun koko vaaksan verran.

- Millaisia puiden oksia, käpyjä, kaarnanpalasia, lehtiä maasta löytyy? Mitä kasveja on paikalla runsaasti?

- Täyttäkää jokainen ruutu yhdellä löytyvällä luontojutulla, joka on tälle paikalle yleinen. Täyttäkää ruudut ihan täyteen. Älkää vahingoittako eläviä kasveja, kerätkää vain kuolleita osia tai sellaisia jotka voidaan palauttaa paikoilleen.

Maaperätutkimus, s. 31

Kun maaperää on kaiveltu tarpeeksi, mietitään mullan syntyä. Jos on käytössä pieniä kangaspusseja, niin niitä voi käyttää mullan tekemiseen.

Miten multa syntyy? Mistä se tulee?

- kerätkää maasta kariketta, kuolleita lehtiä, oksia ym.

- Onnistutteko tekemään niistä mullan näköistä? Murskatkaa, rikkokaa...

- Miten onnistui? Miltä näyttää?

Jos ei ole metsäpalovaroitusta ja käytössä on palamaton alusta, voidaan kokeilla polttamista.

Taivaan tutkimus, s. 33

Kun taivasta on tarkasteltu, piirretään kuva taivaasta paperille. Mitä muuta siellä näkyy kuin puita?

Kameraleikki, kohteena taivas tai suunta ylöspäin.

Puututkimus, s. 35

Tähän sopii oivallisesti puusokko ja lajituntemus tunnustellen

Lisänä voi ottaa metsän iän määrittelyn, s. 47.

Ötököiden tutkiminen ja seuranta

- etsitään ja tutkitaan luupilla ötököitä

- onko alueella muurahaispesiä, muurahaisten polkuja

- rakennetaan tienviitat muurahaisten polulle ja poikittaisia siltoja muille ötököille

- hyönteishotellit

- ötökkäansat

Eläinten jäljet 30 - min

tarvikkeet: jälkikirja, jotain syötävää, muistiinpanovälineet, kirjoitusalusta

Johdatellaan aiheeseen. Käydään läpi mitä eläimiä alueella on nähty.

- Liikkuukohan tällä alueella eläimiä? Mitä olette nähneet?

- Mitä muita eläimiä tällä alueella voisi elää, mutta joita ei ole nähty?

- Monet nisäkkäät ovat hyvin säikkyjä ja ne karttelevat ihmistä. Niitä on vaikea nähdä. Esimerkiksi hirvi tai kettu yleensä pakenee kuullessaan tai haistaessaan ihmisen. Miksi?

- Kysytään lapsilta mitä tämän eläimen jälkiä he tietävät

- tutkitaan jälkiä, ulosteita, syönnöksiä ym. kirjoista, tai ye-oppaista

- Näiden eläinten jälkiä voi löytää maastosta ja niistä voi päätellä esiintyykö niitä alueella. Löydättekö eläinten tassunjälkiä, raapimajälkiä, poikki purtuja tai katkottuja oksia, kakkaa? Minkä eläimen ne voisivat olla?

- kuinka paljon jälkiä löytyy? Miksi niitä on paljon/vähän?

- Mistä niitä löytyy?

Jos löytyy hyvä jälki, niin tehdään siitä jälkipiirros.

- Tämä on niin hieno jälki, että tehdään siitä jälkipiirros. Sen avulla voi myöhemminkin tunnistaa eläimen. Jälkipiirroksessa pitää olla mahdollisimman tarkka kuva eläimen jäljestä ja mittakaava. Jälkeä ja sen yksityiskohtia voi myös kuvailla sanoin piirrokseen.

Kokeillaan jälkien tekemistä

- tehkää jonkin eläimen jälki maahan, pehmeään kohtaan. Käyttäkää apuna kirjan kuvia. Kun olette tehneet oman jälkenne, niin sitten kierretään yhdessä ja arvuutellaan mikä jälki se on.

- voidaan itse kokeilla myös muiden jälkien tekemistä. Miltä näyttäisi hirven purema oksa?

Voidaan antaa myös etsiväsiilin tehtävänantona. Etsiväsiili on kuullut, että eläinlaji X on harvinaistunut alueella/ yleistynyt alueella. Etsivätoimistonne saa tehtävän selvittää, pitääkö väite paikkansa. Selvittäkää asia ja raportoikaa etsiväsiilille.

Jätetään jotain syötävää eläimille: peruna, auringonkukansiemeniä, kalan perkuujätteitä jne. Katsotaan seuraavana päivänä, onko kelvannut.

Miten kettu saa kiinni linnun? -leikki

Oravanjäljittäjä

Merkkejä, jotka kertovat paikalla olleesta eläimestä, kutsutaan jäljittämismerkeiksi. Ne voivat olla painanteita ”jaloista”, puoliksi syöty käpy, merkkejä poikki purruista oksista, munankuoren palasia linnunpesien lähellä, oksennuspalloja, ulostetta jne.

Yritä löytää erilaisia jäljittämismerkkejä. Tulet huomaamaan, että luonto on täynnä elämää.

Jotta sinusta tulisi oravanjäljittäjä, sinun tulee löytää kuusi erilaista jäljittämismerkkiä. Piirrä kuuden ruudun ruudukko.

Piirrä tai kuvaile ruuduissa, mitä jäljittämismerkkejä olet löytänyt.

Leikkejä ja aistiharjoituksia kun aikaa on

Miten kettu saa kiinni linnun?

Hiipimällä varovasti lähelle. Lintu ei välttämättä näe hyvin, mutta kuule kyllä liikkeen. Yksi lapsista on lintu (silmät sidotaan), muut yrittävät hiipiä linnun luo ja koskettaa sitä. Juosta ei saa, sillä liike paljastaa. Jos lintu kuulee ääniä, hän osoittaa ääntä kohden. Jos lintu osoittaa tarpeeksi tarkasti jotain hiipijää, hiipijä joutuu pois leikistä. Ohjaaja valvoo.

Luontosanasto

Telttaryhmälle annetaan tehtäväksi etsiä mahdollisimman monta tietyllä kirjaimella alkavaa asiaa luonnosta, siis sen paikan ympäristöstä jossa ollaan. Esimerkiksi P-kirjaimella voisi löytyä paju, pensas, pöllö...

Löydetyt esineet kootaan näyttelyksi. Muut ryhmät saavat vuorollaan arvata mitä kirjainta edelliset ryhmät ovat hakeneet.

Hajut

Monilla eläimillä hajut ovat tärkeä tietolähde. Esimerkiksi koirat, kettu ja susi saavat valtavan paljon tietoa hajuaistinsa avulla. Myös ihminen voi opetella tunnistamaan asioita hajun perusteella. Suopursun tuoksusta tunnistaa että on suolla, merenrannalla on aivan oma tuoksunsa. Nyt herkistäkää hajuaistinne yhtä tarkaksi kuin muinoin eläneillä kivikauden ihmisillä, joiden täytyi haistaa ruokapaikat ja mahdolliset vaarat selvitäkseen hengissä.

- Erotatteko tälle paikalle ominaisia tuoksuja? Jos niin mitä? Jos ei, niin miksi?

- Mitkä paikat tässä lähellä voisivat tuoksua? Mitä tietoa voimme saada hajujen avulla? Etsitään erilaisia tuoksuja ja hajuja, kirjatkaa ne muistiin ja kertokaa kaverille. Etsikää kaikenlaisista paikoista, maasta, puista, kasveista.

Kun uusia tuoksuja ei enää löydy, keskustellaan havainnoista ja tuntemuksista.

- Millaisia hajuja löytyi? Kuvailkaa.

- Mistä niitä löytyi? Mistä ei löytynyt? Miksi?

- Miltä tuntui haistella?

Kameraleikki

Toinen parista on kamera ja toinen kuvaaja. Kuvaaja etsii luonnosta mielenkiintoisen kohteen, jonka luo vie silmät suljettuna olevan kameran. Kun valokuvaaja on vienyt kameran haluamaansa paikkaan, hän taputtaa kameraa olkapäälle. Kamera avaa silmänsä eli ottaa valokuvan. Toinen taputus olkapäälle noin viiden sekunnin kuluttua on merkki sulkea jälleen silmät. Kuvia voidaan ottaa pienistä yksityiskohdista tai suurista näköaloista. Mieleenpainuvimmista kuvista voidaan lopuksi keskustella yhdessä. Kameraleikki auttaa keskittymään niin, että moni muistaa kuvat vielä viikkojenkin kuluttua.

Diashow

tarvitaan: maahan pudonneita lehtiä, (kaksi kiveä)

Kaikki etsivät maasta mielestään kauniin lehden. Asetutaan istumaan ympyrään ja hiljaisuuden vallitessa diashow voi alkaa. Ensin katsotaan omaa lehteä valoa vasten ja sovitun äänimerkin jälkeen (esimerkiksi kivien kolautus) annetaan lehti seuraavalle. Vanhat, jo hieman maatuneet lehdet näyttävät valoa vasten erityisen hienoilta, kun lehden rakenne tulee näkyviin.

Puuystävä

tarvitaan: huiveja silmien peittämiseen

Osallistujat jaetaan pareihin, joista toisen silmät sidotaan. Näkevä valitsee lähiympäristöstä puun, jonka luo hän vie sokon mutkitellen. Sokko tutkii puuta muuten kuin näköaistillaan. Sokko kuljetetaan eri reittiä pois puun luota. Side poistetaan ja sokko yrittää löytää puuystävänsä.

Tunnustelu

tarvitaan: luonnonesineitä, esim. sulkia, käpyjä, kiviä, oksia jne.

Ryhmä seisoo ringissä ja osallistujille jaetaan luonnonesine selän taakse tunnusteltavaksi. Jokainen yrittää arvata, mikä oma esine on.

Tämän jälkeen esineet kerätään pois ja asetetaan näytteille esimerkiksi vaalealle kankaalle, josta tunnistetaan oma esine. Tunnusteluleikin avulla voidaan jakaa ryhmä pienempiin osiin, kun samanlaisia esineitä on tietty määrä.

Luontoäidin aarrearkku

Oppilaat tuovat etukäteen sovittuun paikkaan erilaisia luonnosta löytyviä asioita, esim. jotain, mikä on kaunista/karheaa/osa jostain isommasta/pistävää/pehmeää jne. Esineitä tutkitaan yhdessä tarkemmin, ja niitä voidaan ryhmitellä eri tavoin, esim. elollinen/eloton.

Lajituntemusta tunnustellen

Pane pussiin tai rukkaseen yksi tai useampia käpyjä (esim. kuusen, männyn ja lepän). Anna muiden tunnustella pussin sisältöä ja arvata, mitä esineet ovat. Vaihda käpyjen tilalle kuusen- ja männyn neulasia ja muuta luonnonainesta.

Osallistujat voivat myös seistä piirissä kämmenet ylöspäin selän takana. Yksi kerrallaan saa sitten vuorollaan lähettää jonkin paikalta löytämänsä luonnonesineen kiertämään piirissä. Esineet on tunnistettava pelkän tuntoaistin avulla. Oikein arvannut saa jatkaa leikkiä lähettämällä oman esineensä.

Vastakohdat

Etsikää luontojuttuja, joita voi luonnehtia seuraavasti

pehmeä – kova

kaunis – ruma

ohut – paksu

taipuisa – jäykkä

karhea – sileä

tuttu – tuntematon

syötävä – myrkyllinen