maanantai 24. toukokuuta 2010

Supersankarit pelastivat luonnon monimuotoisuuden

Luonto-Liiton Uudenmaan piirin jokakeväisen lastentapahtuman Vainupäivän teemana oli tänä vuonna luonnon monimuotoisuus. Tapahtuma järjestettiin Espoon Villa Elfvikissä, luonnonsuojelualueen siimeksessä. Paikalle saapuessaan lapset muuttuivat kasvomaalausten ja viittojen myötä supersankareiksi, jotka suuntasivat tehtäväradalle pelastamaan luonnon monimuotoisuutta.

Rasteilla etsittiin kaatuneen puun ympäristöstä lahottajaympäristössä piileskeleviä aarniometsän lajeja ja tutustuttiin Veeti-kuuttiin, joka kertoi uhanalaisten norppien tarinaa. Seuraavaksi supersankarit saivat luuppien avulla supernäön, jonka avulla he etsivät ympäristöstä mitä ihmeellisimpiä ötököitä. Sitä seurasi elinympäristön rakentaminen jollekin eläimelle ja lopuksi opittiin elinympäristöleikissä mikä laji asuu minkäkinlaisessa ympäristössä.


Tapahtuma oli kerrassaan onnistunut ja helteinen sää suosi seikkailijoita. Pienillä teoilla voi olla luonnonsuojelun supersankari ja ympäristökasvatus on kerrassaan hauskaa!

torstai 20. toukokuuta 2010

Pitkin poikin Eurooppaa


– Ympäristökasvatuksellisia ja muita havaintoja matkan varrelta

Palasin hiljattain runsaan kahden viikon Euroopan reissulta. Matkustustapana oli juna, jonka valitsimme seuralaiseni
kanssa ennen kaikkea ekologisista syistä, mutta raiteita pitkin matkustaessa myös maisemat ja kullekin maalle ominainen
luonto tuli lähemmäksi, kuin ilmojen halki lennellessä. Reitti kulki Tukholman, Kööpenhaminan ja Hampurin kautta Berliiniin ja
sieltä Ranskan rajaa pitkin Kölniin, josta siirryttiinkin jo Hollannin puolelle ja lopulta Tanskan kautta takaisin Suomeen.

Tuulivoimaloita vilisti silmissä useaan otteeseen junan puksuttaessa mukavalla nopeudella kohti ensimmäistä määränpäätä: Berliiniä.
Reissuun lähdettiin ihan rentoutumismielessä, mutta ympäristöaktivisti ei voinut olla huomioimatta varsin ilahduttavasti hoidettuja kierrätysjärjestelyjä.

Oli myös hauska huomata, kuinka monet perheet käyttivät junaa siirtyessään pitkiäkin matkoja maan sisäisessä liikenteessä. Mieleeni jäi myös alle kouluikäinen vekara, joka sujuvasti lajitteli eväskääreensä, ruoantähteet ja muovipullot junan kierrätyspisteessä oikeisiin lokeroihin. Ympäristöseikat pyritään ottamaan vakavasti ja oikeita toiminta tapoja omaksutaan jo pienestä pitäen. Ympäristökasvatusta tämäkin.

Heti Berliiniin saavuttuamme totesin ilmapiirin mukavan avoimeksi ja vaikka suurkaupungissa oltiinkin, tuntui tilaa riittävän ympärillä. Ihmiset olivat mukavia ja neuvoivat ystävällisesti matkalaisia. Aika kului paljolti kuljeskellessa pitkin entisen Itä-Berliinin katuja ja haistellessa monikulttuurisen ilmapiirin vivahteita. Ajan hampaan kaluamien kivitalojen välistä löytyi rauhallisia puistoja ja sisäpihoja, joissa lapset temmelsivät toistensa ja koiriensa kanssa. Koiria olikin paljon! Ne olivat itsestään selvästi hyväkäytöksisiä, kulkivat vapaina ja tottelivat ihmistensä pyyntöjä. Kukaan ei rähissyt kenellekään, eivätkä ihmisetkään niitä tiukkapipoisesti komennelleet.

Saksassa ekologiset arvot ovat enemmän juurtuneet arkiseen elämään kuin Suomessa. Maan luonto on pitkälti valjastettu tehomaatalouden käyttöön, jolloin vastakohtana luomu-sertifiodut tuotteet ovat monille arkipäiväinen valinta.
Luomutuotteita olikin todella kattava valikoima aivan pienimmissäkin marketeissa, puhumattakaan bio-marketeista, jotka vastasivat kokoluokassaan meikäläisiä pientavarataloja. Varsinkin perheet suosivat luomutuotteita, niiden koetun terveellisyyden ja turvallisuuden vuoksi, mutta myös ekologista jalanjälkeä ajatellen. Lapsille ostetaan myös kestovaippoja, luomu-ruokia ja ekologisista materiaaleista valmistettuja vaatteita enemmän kuin Suomessa, puhumattakaan Reilunkaupan leluista ja ympäristönsuojelun periaatteita valottavista lastenkirjoista.

Saksassa ja varsinkin Hollannissa pyörä on lähes jokaisen arkinen kulkuväline, jolla kurvaillaan paitsi työ- ja koulumatkat, myös siirrellään erilaisia kuormia paikasta toiseen peräkärryjen avulla. Isompikin perhe taittoi pitkänkin matkan helposti ja nopeasti, kun lapset sullottiin erilliseen lastenkuljetusvaunuun, tai keulaan rakennettuun puulaatikkoon matkatavaroiden kera. Pyöräretkeily on lattean pinnanmuodon ja hyvät kevyenliikenteen verkoston omaavassa maassa muutenkin leppoisa ja vaivaton tapa tutustua luontoon.

Kölnissä vierailimme sattumalta eräässä koulussa, jossa oli esillä paikallisten taiteilijoiden teoksia. Suomalaista ylä-astetta vastaavassa oppilaitoksessa oli esillä myös oppilaiden omia ympäristöaiheisia esitelmiä ja taidetta. Oppilaat saivat myös osallistua energiansäästöä ja kierrätystä koskeviin projekteihin ja ympäristökasvatus olikin tärkeässä osassa perusopetusta. Tämä malli olisi tervetullut myös Suomeen.

Saksassa ja Hollannissa oli yleinen ilmapiiri jotenkin rennomman oloinen kuin kotona Suomessa. Ihmisillä tuntui jäävän työn jälkeen enemmän aikaa rentoutua ja olla lasten ja tuttavien kanssa. Tämä on tietenkin vain mututuntuma, mutta useissa suurissa kaupungeissa, joissa vierailimme ilahduttavan moni kokoontui myös arkisin rentoutumaan puistoihin ja ulkoilmakahviloihin yhdessä lasten kanssa pelailemaan, leikkimään ja keskustelemaan muiden vapaa-ajan viettäjien kanssa.

Lähiluonnossa oleskelu näytti olevan monille lapsille mukava tapa kuluttaa aikaa, ja samalla oppia kunnioittamaan ympäristöä ja muita sen asukkaita.

Teksti: Heidi Kettunen
Kuva: Heidi Kettunen (Ovi Berliinissä)