Kiva luonnonharrastusohjelma leirelle: käykää katsomassa miltä ranta
näyttää! Onko roskia, levää, mitä kasveja?
"Rantaluonto on tärkeä osa suomalaista luontoa ja monella tapaa ainutlaatuista: rannoilla maan ja veden luonto kohtaavat. Rantavyöhyke ja sen kasvillisuus suojaa vesistöä ravinteiden ja vesieliöille haitallisten aineiden kuormitukselta. Suomessa on meren rannikkoa yhteensä 46 000 kilometriä ja lähes 200 000 järveä ja lampea. Silti monet uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeista ovat juuri rantojen lajeja.
Rantaseurannan tulokset kerätään syksyllä kokoon Luonnonsuojeluliittoon, ja niistä raportoidaan netissä. Seurannalla saadaan tärkeää tietoa Suomen meren ja järvien rantojen tilasta. " Lainaus SLL:n sivulta
Kuvitettu opas ohjeineen löytyy Luonnonsuojeluliiton sivuilta ja sitä on jokunen kappale myös tulossa Luonto-Liiton toimistolle.
Materiaali on aikuisjärjestömme Luonnonsuojeluliiton ja Partion yhteistyössä tekemää.
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Näin teet vesiötökkätutkimusta lasten kanssa
Näin teet vesiötökkätutkimusta lasten kanssa
Malva kertoikin näistä, mutta tässä vielä Saara Susiluoman tekemä helppo ohje. Aikaa menee helposti puolesta tunnista tuntiin, riippuen säästä ja lasten määrästä.Tavoitteena tutkia ja ihailla rannan, lammikon tai muun vesistön elämää. Ötököiden lisäksi voidaan tutkia kasveja, veden laatua, kiviä, lintuja, kaloja ja kaikkea mitä eteen sattuu.
Muista, että ötököitä ei tarvitse lajilleen määrittää, jos löydätte sille edes ryhmän niin hyvä niin. Ja ötököiden pyydystäminan ja ihmettely on kuitenkin tärkeintä. Hauskat jutut jostakin löydetystä ötökästä ovat toki hienoja!
Tarvittavan välineistön voit lainata Luonto-Liiton luonnonharrastusvälineistöstä:
- Jauhosihdit. Helppo lapsenkin pyydystää ötököitä eikä varmasti hajoa.
- Valkoiset lautaset. Siitä on ötököitä hyvä tutkia.
- Vesikiikari. Näkee kivasti veden alle.
- Uimalasit yms. mahdollistavat veden alla katselun.
- Luupit
- Astia akvaarion tekemiseksi (lasia tai muovia)
- Ötököiden määrityskaaviot (esim. Sinisiä arvoituksia ympäristöetsiväopas tai Karpalo-vihko)
- Ötökkäkirjat
Tutkimuslakanat, jonka päälle voi perustaa tutkimusaseman, jolloin kaikkien on helppo muistaa mistä kirjoja yms. tarvittaessa löytyy.
Muita lajioppaita kannattaa ottaa mukaan, sillä ei koskaan tiedä mitä hienoa eteen tulee.
Rannassa lasten kanssa pyydystellään ötököitä, jotka kerätään lautasille tai yhteiseen akvaarioon. Ohjaajat auttavat ötököiden tunnistuksessa sekä innostavat tutkimiseen.
Lopuksi kannattaa ottaa yhteinen loppukeskustelu, jossa katsellaan mitä ollaankaan yhdessä löydetty. Ohjaaja kertoilee myös tietämänsä jutut löydetyistä otuksista.
Saara Susiluoma
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
Vesiötökkätutkimus
– takuuvarma hittinumero kesäleirillä!
Lammikot ja rantavedet kuhisevat kalanpoikasia ja muita pieniä vesiötököitä. Niiden tutkiminen ja kahlailu rantavedessä on lapsista hauskaa pilvisenäkin päivänä.
Kalliolammikoiden, ojien ja lampien pikku otuksiin voitte tutustua yksinkertaisesti: Tarvitsette läpinäkyvän purkin, haavin tai teesiivilän ja vaalean ämpärin. Parhaita paikkoja ötökkäjahdille ovat rantaveden kasvitiheiköt ja kivikot.
Leirillä on myös hyvä tilaisuus syventää hiukan vesiötököiden tuntemusta. Varaa mukaan lajintuntemuslakana tai vesiötökkäkirja. Oppaita saat lainaan Luonto-Liiton toimistolta ja piirienkin kirjastoista löytyy ötökäntuntemusoppaita.
Rantavesien yleisimmät ötökät
Ojien, lammikoiden ja järven rantaveden yleisimpiä asukkaita ovat monet hyönteiset ja niiden toukat: vesimittari, vesiskorpioni, malluaiset ja päiväkorennon toukat. Yleisimpiä äyriäisiä ovat vesisiirat ja vesikirput. Myös kotilot, simpukat ja muita nilviäisiä löytää helposti. Kesän Sieposta voit lukea enemmän nilviäisistä!
Lisätietoa:
http://koti.mbnet.fi/joet/vesienpikkuelaimia.htm
Lammikot ja rantavedet kuhisevat kalanpoikasia ja muita pieniä vesiötököitä. Niiden tutkiminen ja kahlailu rantavedessä on lapsista hauskaa pilvisenäkin päivänä.
Kalliolammikoiden, ojien ja lampien pikku otuksiin voitte tutustua yksinkertaisesti: Tarvitsette läpinäkyvän purkin, haavin tai teesiivilän ja vaalean ämpärin. Parhaita paikkoja ötökkäjahdille ovat rantaveden kasvitiheiköt ja kivikot.
Leirillä on myös hyvä tilaisuus syventää hiukan vesiötököiden tuntemusta. Varaa mukaan lajintuntemuslakana tai vesiötökkäkirja. Oppaita saat lainaan Luonto-Liiton toimistolta ja piirienkin kirjastoista löytyy ötökäntuntemusoppaita.
Rantavesien yleisimmät ötökät
Ojien, lammikoiden ja järven rantaveden yleisimpiä asukkaita ovat monet hyönteiset ja niiden toukat: vesimittari, vesiskorpioni, malluaiset ja päiväkorennon toukat. Yleisimpiä äyriäisiä ovat vesisiirat ja vesikirput. Myös kotilot, simpukat ja muita nilviäisiä löytää helposti. Kesän Sieposta voit lukea enemmän nilviäisistä!
Lisätietoa:
http://koti.mbnet.fi/joet/vesienpikkuelaimia.htm
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Leikin iloa leireille
Leireillä on hyvä olla varaohjelmaa varsinaisen ohjelman oheksi ja leikit toimivatkin hyvänä varasuunnitelmana. Monet lapset haluavat käyttää myös vapaa-aikaansa leikkimällä ja silloin on hyvä olla takataskussa muutama leikkivinkki. Vuodesta toiseen lapset innostuvat samoista leikeistä.
Tutustumiseen luontonimileikki on ehdoton ja se lienee kaikille Anni Apinoille ja Jani Jäniksille jo tuttu. Ryhmäyttämisessä toimii patsasleikki, jossa muodostetaan ensin pienet ryhmät. Sen jälkeen ohjaaja sanoo, montako kättä, jalkaa, peppua, päätä, nenää, korvaa, polvea tai muuta ruumiinosaa ryhmällä saa olla yhteensä maassa. Leikki kehittää lasten yhteistyötä, kun vaikkapa viiden lapsen pitää pähkäillä, miten heillä voi olla yhteensä vain kolme jalkaa maassa.
Hyvää täyteohjelmaa ovat myös eläimien arvausleikki ja happosade. Eläimen arvuuttelussa kunkin osallistujan selkään kiinnitetään lappu, jossa lukee jokin eläinlaji. Oma laji tulee arvata kyselemällä muilta kysymyksiä, joihin saa vastata ainoastaan kyllä tai ei. Selvittämällä näin esimerkiksi eläimen liikkumistavan, värin, ravinnon ja elinympäristön voi lopulta arvata oman lajinsa.
Happosateessa valitaan osallistujista kasveja, jotka menevät piiloon. Niitä lähtevät jonkin ajan päästä etsimään kasvinsyöjät ja heitä edelleen lihansyöjät. Viimeisenä kiinniottoon lähtee happosade, joka saa syödä kaikkia. Jokaiselle leikkijälle on kirjoitettu oma laji esimerkiksi lapulle rintaan tai pyykkipoikaan. Kiinniottajat ottavat kiinniotetuilta näiden laput ja lopulta happosateella pitäisi olla kaikkien osallistujien laput kerättynä. Tämä on takuuvarma hippaleikki ja opettaa samalla ravintoverkoista.
Monet perinteiset leikit, kuten solmu, tervapata ja erilaiset hipat ovat myös hyviä. Niistä voi myös tehdä erilaisia sovelluksia. Esimerkiksi ”Kuka pelkää mustaa miestä” –leikki tunnetaan Luonto-Liitossa paremmin versiona ”kuka pelkää kompostoijaa”. Vapaa-aikaa voi käyttää myös erilaisiin aistiharjoituksiin, kuten puusokkoon. Siinä parista toisen silmät sidotaan ja pari johdattaa hänet tunnustelemaan jotain puuta. Sitten palataan alkupisteeseen, otetaan side pois ja pitää arvata, minkä puun luona kävi.
Leikkejä keksiessä mielikuvitus on rajana ja myös ohjaajat nauttivat leikin ilosta.
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Luontoleirien taika kestää
Luonto-Liiton leirikesä on taas täydessä vauhdissa. Leirejä on ollut jo eri puolilla Suomea, mutta suurin osa on vielä edessä. Leireille tulee tänä vuonna taas paljon uusia lapsia ja ohjaajia, mutta myös paljon vanhoja tuttuja, jotka innolla palaavat leirielämään vuosi toisensa jälkeen.
Leirejä suunnitellessa monilla ohjaajilla ja erityisesti johtajilla saattaa olla korkeat tavoitteet ympäristökasvatuksen toteuttamiseksi. Itseään pitää muistuttaa kerta toisensa jälkeen, että lapset ovat tulossa pitämään hauskaa, nauttimaan luonnosta ja yhdessä olosta, joten on turha yrittää tuputtaa jotain todella kasvatuksellista. Leirien kohokohdat ovat useimmille uiminen ja vapaa-aika. Leireillä on toki silti ympäristökasvatukselliset tavoitteensa, mutta ne pitää saavuttaa kuin huomaamatta hauskasti leikin ja toiminnan kautta.
Esimerkiksi ötöiköiden tutkiminen on yksi yleisimmistä leiriohjelmista. Lapsia ei kuitenkaan pyritä opettamaan tunnistamaan eri lajeja ja niiden elinympäristöjä. Sen sijaan heille annetaan luupit, petrimaljat, ötökkäpurkit, haavit ja tunnistusoppaat sekä opastetaan hyvälle paikalle. Siitä alkaa elämysmatka ötököiden maailmaan ja jos lajit halutaan tunnistaa, tehdään se yhdessä tunnistusoppaiden avulla. Periaatteisiin myös kuuluu, ettei eläimiä vahingoiteta ja ne päästetään tarkastelun jälkeen vapaaksi. Monet leiriohjelmat syntyvät yhtä yksinkertaisista elementeistä. Hauskuus ja yhdessä tekeminen ovat avainsanoja. Pelkkä metsässä samoilu tarjoaa monilla lapsille uusia elämyksiä.
Monet Luonto-Liiton leiriläiset viihtyvät leireillä niin hyvin, että tulevat niille yhä uudestaan. Kun lastenleirit jäävät taakse, tulevat vuoroon nuortenleirit. Niiden jälkeen monet siirtyvät ohjaajiksi ja edelleen leirien johtajiksi. Kun aika alkaa näyttää siltä, että leirit on aika jättää taakse, on tunnelma haikea. Harva kuitenkaan katoaa leirikuvioista täysin, vaan seuraa leirien suunnittelua, kyselee kuulumisia ja antaa vinkkejä. Leireillä nähdään usein myös vieraina leirikonkareita, jotka haluavat tulla tunnelmoimaan. Luontoleirit ovat aivan oma kiehtova maailmansa, joka vie sydämet mennessään. Mieleen jäävät metsäretket, tikkupullan paisto, leikit ja pelit, yölliset supinat, vertaansa vailla oleva yhteishenki ja luonnon taika.
Leirejä suunnitellessa monilla ohjaajilla ja erityisesti johtajilla saattaa olla korkeat tavoitteet ympäristökasvatuksen toteuttamiseksi. Itseään pitää muistuttaa kerta toisensa jälkeen, että lapset ovat tulossa pitämään hauskaa, nauttimaan luonnosta ja yhdessä olosta, joten on turha yrittää tuputtaa jotain todella kasvatuksellista. Leirien kohokohdat ovat useimmille uiminen ja vapaa-aika. Leireillä on toki silti ympäristökasvatukselliset tavoitteensa, mutta ne pitää saavuttaa kuin huomaamatta hauskasti leikin ja toiminnan kautta.
Esimerkiksi ötöiköiden tutkiminen on yksi yleisimmistä leiriohjelmista. Lapsia ei kuitenkaan pyritä opettamaan tunnistamaan eri lajeja ja niiden elinympäristöjä. Sen sijaan heille annetaan luupit, petrimaljat, ötökkäpurkit, haavit ja tunnistusoppaat sekä opastetaan hyvälle paikalle. Siitä alkaa elämysmatka ötököiden maailmaan ja jos lajit halutaan tunnistaa, tehdään se yhdessä tunnistusoppaiden avulla. Periaatteisiin myös kuuluu, ettei eläimiä vahingoiteta ja ne päästetään tarkastelun jälkeen vapaaksi. Monet leiriohjelmat syntyvät yhtä yksinkertaisista elementeistä. Hauskuus ja yhdessä tekeminen ovat avainsanoja. Pelkkä metsässä samoilu tarjoaa monilla lapsille uusia elämyksiä.
Monet Luonto-Liiton leiriläiset viihtyvät leireillä niin hyvin, että tulevat niille yhä uudestaan. Kun lastenleirit jäävät taakse, tulevat vuoroon nuortenleirit. Niiden jälkeen monet siirtyvät ohjaajiksi ja edelleen leirien johtajiksi. Kun aika alkaa näyttää siltä, että leirit on aika jättää taakse, on tunnelma haikea. Harva kuitenkaan katoaa leirikuvioista täysin, vaan seuraa leirien suunnittelua, kyselee kuulumisia ja antaa vinkkejä. Leireillä nähdään usein myös vieraina leirikonkareita, jotka haluavat tulla tunnelmoimaan. Luontoleirit ovat aivan oma kiehtova maailmansa, joka vie sydämet mennessään. Mieleen jäävät metsäretket, tikkupullan paisto, leikit ja pelit, yölliset supinat, vertaansa vailla oleva yhteishenki ja luonnon taika.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)