Eikö talvi tulekaan? Lunta tuli ja se suli pois. Talven kaipuu on suuri ja monet miettivät, saadaanko vielä nauttia kunnon talvista. Nyt on hyvä aika käsitellä kerhoissa ilmastonmuutosta ja pohtia lasten kanssa, voisiko ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos olla syy lumen puuttumiseen.
Kun puhut lapsille ilmastonmuutoksesta, muista, ettet saa aiheuttaa lapsille ahdistusta. Ei saa käyttää liian jyrkkiä ilmauksia siitä, mikä on väärin ja mikä ei. Anna lasten pohtia itse vaihtoehtoja ja tarjoa ratkaisukeinoja. Pohdiskelevan ja keskustelevan kerhoryhmän kanssa ilmastonmuutoksesta voi puhua ja tehdä vaikkapa ilmastotietovisan. Sanotaanko lämmittäviä kaasuja ilokaasuiksi vai kasvihuonekaasuiksi? Voivatko ilmaston lämpenemistä estää kaikki vai vain valtion päättäjät? Mitä Suomessa tapahtuu, kun ilmasto lämpenee - saammeko ikuisen kesän? Ohjaaja voi tehdä itse tietovisan tai pyytää valmiita tehtäviä esimerkiksi Lupista.
Operaatio Tuvalu -kuunnelma tiivistää hyvin ilmastonmuutosta ja vaikutusmahdollisuuksia. Sen kuunneltuaan lapset voivat vastata tietovisan kysymyksiin ja keksiä itse ideoita ilmastonmuutoksen ehkäisemiksi. Myös uusi Olipa kerran Planeetta Maa -dvd sisältää ilmastonmuutoksesta kertovia jaksoja. Tätä suosittua piirrettyä lapset jaksavat varmasti katsoa, jos ohjaajalta loppuvat toiminnalliset ideat kesken.
Toimintavinkkejä voi pohtia myös leikin lomassa. Vanhasta tutusta läpsy-leikistä tehdäänkin ilmastonmuutosversio. Piirin keskellä oleva yrittää osua sanomalehdellä päähän sitä, jonka nimi on sanottu, ennen kuin tämä ehtii kertoa keinon hidastaa ilmastonmuutosta. Ennen leikin alkua otetaan hetki aikaa, jotta jokainen voi miettiä valmiiksi muutaman vastauksen.
tiistai 2. joulukuuta 2008
perjantai 14. marraskuuta 2008
Syysmyrskyisiä kerhovinkkejä
Syksyisen synkkyyden keskellä kerhosyksy saattaa tuntua ainakin ohjaajille pitkältä, kun pitäisi keksiä ohjelmaa harmauden ja sateen keskelle. Lupin Syysmyrsky-tapahtuman tehtävärasteilla oli kerhoille sovellettavissa olevaa ohjelmaa.
Korun askartelu
Luonnonmateriaaleista saa tehtyä mitä erilaisempia juttuja. Lasten kanssa voidaan ensin yhdessä kerätä käpyjä ja oksia, jotka kuivuvat seuraavaksi kerhokerraksi. Näistä askarrellaan koruja sitoen ne kiinni juuttinaruun. Koristeluun voi käyttää esimerkiksi kiilleliimoja ja huopakangasta. Oiva vinkki myös ekologiseksi joululahjaksi!
Syksyn värit
Vielä ehtii tarkastella syksyn värejä, vaikka lehdet ovatkin puusta tippuneet. Tämän voi tehdä esimerkiksi rautakaupasta saatavien maalivärikarttojen avulla. Ulkoa etsitään värien eri sävyjä ja käydää yhdessä läpi, mitä löytyi ja ovatko värit ihmisen aikaansaamia vai luonnon itsensä värejä.
Eläinten aloittaessa talveen valmistautumisen on hyvä aika tehdä myös suojaväriharjoitus. Ohjaaja piilottaa ympäristöön eri värisiä langan pätkiä, esimerkiksi ruskeaa, punaista, keltaista, sinistä, vihreää ja valkoista, kutakin 10 kappaletta. Lapsille annetaan esimerkiksi 10 minuuttia aikaa etsiä lankoja ja sen jälkeen lasketaan, kuinka monta kutakin väriä löytyi. Harjoitus havainnollistaa hyvin suojavärejä.
Korun askartelu
Luonnonmateriaaleista saa tehtyä mitä erilaisempia juttuja. Lasten kanssa voidaan ensin yhdessä kerätä käpyjä ja oksia, jotka kuivuvat seuraavaksi kerhokerraksi. Näistä askarrellaan koruja sitoen ne kiinni juuttinaruun. Koristeluun voi käyttää esimerkiksi kiilleliimoja ja huopakangasta. Oiva vinkki myös ekologiseksi joululahjaksi!
Syksyn värit
Vielä ehtii tarkastella syksyn värejä, vaikka lehdet ovatkin puusta tippuneet. Tämän voi tehdä esimerkiksi rautakaupasta saatavien maalivärikarttojen avulla. Ulkoa etsitään värien eri sävyjä ja käydää yhdessä läpi, mitä löytyi ja ovatko värit ihmisen aikaansaamia vai luonnon itsensä värejä.
Eläinten aloittaessa talveen valmistautumisen on hyvä aika tehdä myös suojaväriharjoitus. Ohjaaja piilottaa ympäristöön eri värisiä langan pätkiä, esimerkiksi ruskeaa, punaista, keltaista, sinistä, vihreää ja valkoista, kutakin 10 kappaletta. Lapsille annetaan esimerkiksi 10 minuuttia aikaa etsiä lankoja ja sen jälkeen lasketaan, kuinka monta kutakin väriä löytyi. Harjoitus havainnollistaa hyvin suojavärejä.
tiistai 11. marraskuuta 2008
Keskusteluilta ympäristökasvatuksesta kiinnostuneille Helsingissä
Keskusteluilta ympäristökasvatuskyselyn tuloksista
Keskiviikkona 19.11. kello 15 alkaen Kepan Aurinkotilassa
Aikovatko koulut ja kunnat panostaa kestävän kehityksen kasvatukseen? Tuntevatko koulut Vihreän lipun? Miksi ympäristöohjelmia ei ole enempää kouluissa? Kiinnostaako kuntia maksaa ulkoisten tunnusten aiheuttamat kulut?
Keväällä 2008 tehtiin peruskouluille ja lukioille kysely ympäristökasvatuksesta. Samaan aikaan tehtiin oma kyselynsä kuntien koulutoimenjohtajille. Pohjana kyselyille oli kestävän kehityksen kasvatuksen strategiat. Kyselyn toteuttamiseen saatiin ympäristöministeriöltä hankerahaa. Raportti tuloksista valmistuu syksyn aikana ja julkaistaan netissä.
Kyselyn tavoitteena on tuottaa tietoa, joka auttaa meitä ympäristökasvattajia suuntaamaan työtämme parhaalla mahdollisella tavalla. Kysely myös kertoo, missä tilanteessa Suomen koulut ovat tällä hetkellä. Tuloksista voi myös saada ideoita omiin jatkotutkimuksiin.
Jotta tuloksista olisi meille kaikille eniten iloa, olisi niiden merkitystä syytä pohtia yhdessä. Kutsuisinkin kaikki kiinnostuneet kuuntelemaan tutkimuksen tuloksia ja yhdessä keskustelemaan asioista.
Ilmoittautumiset ja lisätiedot ma 17.11. mennessä Saara Susiluomalla, saara.susiluoma@luontoliitto.fi, 041-4620184
Tilaisuuden järjestää Suomen ympäristökasvatuksen seura ja T:mi Saara Susiluomay
Keskiviikkona 19.11. kello 15 alkaen Kepan Aurinkotilassa
Aikovatko koulut ja kunnat panostaa kestävän kehityksen kasvatukseen? Tuntevatko koulut Vihreän lipun? Miksi ympäristöohjelmia ei ole enempää kouluissa? Kiinnostaako kuntia maksaa ulkoisten tunnusten aiheuttamat kulut?
Keväällä 2008 tehtiin peruskouluille ja lukioille kysely ympäristökasvatuksesta. Samaan aikaan tehtiin oma kyselynsä kuntien koulutoimenjohtajille. Pohjana kyselyille oli kestävän kehityksen kasvatuksen strategiat. Kyselyn toteuttamiseen saatiin ympäristöministeriöltä hankerahaa. Raportti tuloksista valmistuu syksyn aikana ja julkaistaan netissä.
Kyselyn tavoitteena on tuottaa tietoa, joka auttaa meitä ympäristökasvattajia suuntaamaan työtämme parhaalla mahdollisella tavalla. Kysely myös kertoo, missä tilanteessa Suomen koulut ovat tällä hetkellä. Tuloksista voi myös saada ideoita omiin jatkotutkimuksiin.
Jotta tuloksista olisi meille kaikille eniten iloa, olisi niiden merkitystä syytä pohtia yhdessä. Kutsuisinkin kaikki kiinnostuneet kuuntelemaan tutkimuksen tuloksia ja yhdessä keskustelemaan asioista.
Ilmoittautumiset ja lisätiedot ma 17.11. mennessä Saara Susiluomalla, saara.susiluoma@luontoliitto.fi, 041-4620184
Tilaisuuden järjestää Suomen ympäristökasvatuksen seura ja T:mi Saara Susiluomay
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Syksyinen kerhoretki Harakan saareen
Luonto-Liiton Uudenmaan piiri järjestää kerhoilleen erilaista toimintaa kerhokauden aikana. 23.9. suuntasimme retkelle Helsingin edustalla sijaitsevaan Harakan saareen, josta löytyy mm. luontopolku ja luontotalo. Retkisää oli otollinen ja saimme nauttia kauniista, kirkkaan aurinkoisesta ja lämpimästä syyspäivästä merenrannalla. Lapsille retki oli seikkailua alusta loppuun, kun matka koululta saareen tehtiin bussilla, ratikalla ja veneellä.
Saaressa nautimme eväiden syömisestä aurinkoisessa säässä ja suuntasimme sen jälkeen rantakallioille ötökkäpurkit mukanamme. Vesilammikoista löytyi mm. vesikirppuja, malluaisia ja katkoja.
Saaressa liikuttiin kallioillakin merkittyjä polkuja pitkin, mitään ei saanut ottaa mukaansa eikä kasveja repiä, sillä saari on luonnonsuojelualuetta.
Ötököitä tutkimassa.
Lintupiilossa ihailtiin katossa olevaa linnunpesää ja ohi uiskentelevia sinisorsia.
Kerhoille järjestetään myös jatkossa retkiä ja tapahtumia. Tervetuloa mukaan! Myös muiden piirien ja lasten kanssa toimivien kannattaa hyödyntää tällaisia mahdollisuuksia.
Aurinkoista syksyä kaikille!
Saaressa nautimme eväiden syömisestä aurinkoisessa säässä ja suuntasimme sen jälkeen rantakallioille ötökkäpurkit mukanamme. Vesilammikoista löytyi mm. vesikirppuja, malluaisia ja katkoja.
Saaressa liikuttiin kallioillakin merkittyjä polkuja pitkin, mitään ei saanut ottaa mukaansa eikä kasveja repiä, sillä saari on luonnonsuojelualuetta.
Ötököitä tutkimassa.
Lintupiilossa ihailtiin katossa olevaa linnunpesää ja ohi uiskentelevia sinisorsia.
Kerhoille järjestetään myös jatkossa retkiä ja tapahtumia. Tervetuloa mukaan! Myös muiden piirien ja lasten kanssa toimivien kannattaa hyödyntää tällaisia mahdollisuuksia.
Aurinkoista syksyä kaikille!
torstai 18. syyskuuta 2008
LASTEN SATUMETSÄ -retki Helsingin Haltialassa
Su 28.9. klo 10-13.
Miltä tuoksuu syksyinen metsä? Keitä aarnimetsän kätköissä piileksii? Lapsiperheiden metsäretkellä ihastellaan syksyisen metsän värejä, opetellaan tunnistamaan erilaisia puita ja kuunnellaan metsän ääniä. Retkellä kuljetaan ulkoilureittejä pitkin, joten mukana voi kulkea rattaillakin.
Retkelle lähdetään Paloheinän ulkoilumajalta, bussin 66 B päätepysäkiltä. Varaudu retkelle säänmukaisin varustein ja jalkinein. Mukaan voit halutessasi ottaa myös evästä.
Retket järjestää Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry (Helsy). Lisätietoa retkistä: Kaisa Hauru, järjestösihteeri p. 050 3011 633 ja helsy@sll.fi
Miltä tuoksuu syksyinen metsä? Keitä aarnimetsän kätköissä piileksii? Lapsiperheiden metsäretkellä ihastellaan syksyisen metsän värejä, opetellaan tunnistamaan erilaisia puita ja kuunnellaan metsän ääniä. Retkellä kuljetaan ulkoilureittejä pitkin, joten mukana voi kulkea rattaillakin.
Retkelle lähdetään Paloheinän ulkoilumajalta, bussin 66 B päätepysäkiltä. Varaudu retkelle säänmukaisin varustein ja jalkinein. Mukaan voit halutessasi ottaa myös evästä.
Retket järjestää Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry (Helsy). Lisätietoa retkistä: Kaisa Hauru, järjestösihteeri p. 050 3011 633 ja helsy@sll.fi
keskiviikko 10. syyskuuta 2008
Syysmyrsky - siilin arvoitus!
Syksyn aikana Syysmyrskyillään taas! Syysmyrsky on perheille ja luontokerhoille suunnattu syksyinen tapahtuma, vastaava kuin Vainupäivät keväällä. Teema vaihtuu vuosittain.
Helsingissä tapahtuma on tänä vuonna Töölössä Nuorten luontotalolla (Mechelininkatu 36) lauantaina 25.10. klo 14-16 ja teemana on kaupunkiluonto. Tässä vinkkejä muille Luonto-Liiton piireillä sekä muille lastentoiminnasta kiinnostuneille, minkälaiseksi vastaavan tapahtuman voi ideoida. Rasti-ideoita voi toki hyödyntää esimerkiksi luontokerhoissa.
Syysmyrskyn kaikkien rastien ympärille rakentuu yhtenäinen tarina ja lapsien tehtävänä on ratkaista kaupunkiin kadonneen siilin arvoitus. Ensin lapset saavat kasvomaalaukset maastoutuakseeen ympäristöönsä. Sen jälkeen vuorossa on askartelurasti, jossa jokainen askartelee itselleen kierrätys- tai luonnonmateriaaleista jonkinlaisen taikaesineen, joka auttaa tehtävän suorittamisessa.
Seuraavaksi suunnataankin herkistämään aisteja aistirastille, jossa opitaan suojaväreistä ja tunnustelulaatikoiden avulla vastakohdista (esimerkiksi pehmeä - kova). Tämä jälkeen jokainen käpertyy luontokoloon kuuntelemaan ympäristön ääniä ja laskemaan montako luonnonääntä ja ihmisen aiheuttamaa ääntä ympärillä kuuluu. Tällä rastilla lapsille annetaan mukaan luupit tutkimusvälineiksi loppurastiradan ajaksi.
Luuppien kanssa lähdetään tunnistamaan pihalta numeroituja kasvi- ja eläinlajeja. Tunnistetut lajit kirjataan sanaristikkoon ja kas kummaa, pystyriville ilmaantuu sana, joka paljastaa kadonneen siilin olinpaikan!
Sitten onkin aika lähteä tarkistamaan, onko siili kunnossa. Ja sieltähän siili löytyy ja palkitsee iloisena löytäjänsä pienellä yllätyksellä!
Tyytyväisenä tehtävän suorittaneet voivat suunnata buffettiin mehulle ja pullalle.
Iloista ympäristökasvatussyksyä kaikille!
Helsingissä tapahtuma on tänä vuonna Töölössä Nuorten luontotalolla (Mechelininkatu 36) lauantaina 25.10. klo 14-16 ja teemana on kaupunkiluonto. Tässä vinkkejä muille Luonto-Liiton piireillä sekä muille lastentoiminnasta kiinnostuneille, minkälaiseksi vastaavan tapahtuman voi ideoida. Rasti-ideoita voi toki hyödyntää esimerkiksi luontokerhoissa.
Syysmyrskyn kaikkien rastien ympärille rakentuu yhtenäinen tarina ja lapsien tehtävänä on ratkaista kaupunkiin kadonneen siilin arvoitus. Ensin lapset saavat kasvomaalaukset maastoutuakseeen ympäristöönsä. Sen jälkeen vuorossa on askartelurasti, jossa jokainen askartelee itselleen kierrätys- tai luonnonmateriaaleista jonkinlaisen taikaesineen, joka auttaa tehtävän suorittamisessa.
Seuraavaksi suunnataankin herkistämään aisteja aistirastille, jossa opitaan suojaväreistä ja tunnustelulaatikoiden avulla vastakohdista (esimerkiksi pehmeä - kova). Tämä jälkeen jokainen käpertyy luontokoloon kuuntelemaan ympäristön ääniä ja laskemaan montako luonnonääntä ja ihmisen aiheuttamaa ääntä ympärillä kuuluu. Tällä rastilla lapsille annetaan mukaan luupit tutkimusvälineiksi loppurastiradan ajaksi.
Luuppien kanssa lähdetään tunnistamaan pihalta numeroituja kasvi- ja eläinlajeja. Tunnistetut lajit kirjataan sanaristikkoon ja kas kummaa, pystyriville ilmaantuu sana, joka paljastaa kadonneen siilin olinpaikan!
Sitten onkin aika lähteä tarkistamaan, onko siili kunnossa. Ja sieltähän siili löytyy ja palkitsee iloisena löytäjänsä pienellä yllätyksellä!
Tyytyväisenä tehtävän suorittaneet voivat suunnata buffettiin mehulle ja pullalle.
Iloista ympäristökasvatussyksyä kaikille!
perjantai 5. syyskuuta 2008
Ympäristökasvatuksesta kiinnostuneiden tapaaminen Helsingissä 19.9.
Tervetuloa Ympäristökasvatusryhmän tapaamiseen!
Tule mukaan ideoimaan millaista lasten- ja nuorten toimintaa Luonto-Liitossa syksyllä ja ensi vuonna tehdään. Luonto-Liiton Ympäristökasvatusryhmä kokoontuu 19.9. klo 16 eteenpäin Nuorten luontotalolla Helsingissä (Mechelininkatu 36). Jos tykkäät puuhata lasten ja / tai nuorten kanssa ja varsinkin, jos olet kerrankin kehitellyt mielessäsi ympäristökasvatustoimintaa, niin tule tähän tapaamiseen!
Kokouksessa suunnitellaan ja kehitetään seuraavia toimintamuotoja:
- Luontokerhotoiminta
- Luontoleirit
- Nuorten toimintaryhmät
- Nuorten leirit
- Luonto-Liiton moninaiset koulutukset (kerhonohjaaja, leirinvetäjä, lähettiläs yms.)
- Lasten ja nuorten tapahtumat
- Retket
- Lasten- ja nuorten nettisivut
Lisäksi tietysti ideoidaan uusia toimintamuotoja, jotta kaikki suomalaiset lapset ja nuoret saadaan arvostamaan ympäristöä ja toimimaan luonnon puolesta!
Hyvä olisi, jos ilmoittaisit tulostasi Kalle Ristikartanolle, puh. 040 554 1091 tai s-posti: kalle.ristikartano@humak.edu, niin osaamme varata kaikille riittävästi välipalaa. Osallistujille maksetaan matkakorvaukset.
Tapaamista edeltävänä päivänä 18.9. kokoontuvat Luonto-Liiton eri jaostot kehittämään yhdessä toimintaansa klo 18 alkaen ja tapaamisen jälkeisenä päivänä 20.9. kokoonnutaan suunnittelemaan Luonto-Liiton uutta luonnonharrastusmerkkiä. Osallistu ihmeessä kaikkiin kolmeen tapaamiseen!
Tule mukaan ideoimaan millaista lasten- ja nuorten toimintaa Luonto-Liitossa syksyllä ja ensi vuonna tehdään. Luonto-Liiton Ympäristökasvatusryhmä kokoontuu 19.9. klo 16 eteenpäin Nuorten luontotalolla Helsingissä (Mechelininkatu 36). Jos tykkäät puuhata lasten ja / tai nuorten kanssa ja varsinkin, jos olet kerrankin kehitellyt mielessäsi ympäristökasvatustoimintaa, niin tule tähän tapaamiseen!
Kokouksessa suunnitellaan ja kehitetään seuraavia toimintamuotoja:
- Luontokerhotoiminta
- Luontoleirit
- Nuorten toimintaryhmät
- Nuorten leirit
- Luonto-Liiton moninaiset koulutukset (kerhonohjaaja, leirinvetäjä, lähettiläs yms.)
- Lasten ja nuorten tapahtumat
- Retket
- Lasten- ja nuorten nettisivut
Lisäksi tietysti ideoidaan uusia toimintamuotoja, jotta kaikki suomalaiset lapset ja nuoret saadaan arvostamaan ympäristöä ja toimimaan luonnon puolesta!
Hyvä olisi, jos ilmoittaisit tulostasi Kalle Ristikartanolle, puh. 040 554 1091 tai s-posti: kalle.ristikartano@humak.edu, niin osaamme varata kaikille riittävästi välipalaa. Osallistujille maksetaan matkakorvaukset.
Tapaamista edeltävänä päivänä 18.9. kokoontuvat Luonto-Liiton eri jaostot kehittämään yhdessä toimintaansa klo 18 alkaen ja tapaamisen jälkeisenä päivänä 20.9. kokoonnutaan suunnittelemaan Luonto-Liiton uutta luonnonharrastusmerkkiä. Osallistu ihmeessä kaikkiin kolmeen tapaamiseen!
perjantai 1. elokuuta 2008
Leikkejä ja harjoituksia metsään luontokoulu Ilvekseltä
Luontokoulu Ilveksen sivuille on koottu oivallisia ohjeita metsään sopivista leikeistä ja (aisti)harjoituksista, joiden avulla opitaan ymmärtämään puun toimintaa, rakennetta ja vahvistetaan luontosuhdetta. Mukana on metsän aarteiden etsintää, puuhippaa, perinteinen puusokko, puhe puulle, pieniä tutkimuksia ja puhe puulle.
Erinomaista ympäristökasvatusmateriaalia on lainattu Joseph Cornellilta mukaillen ja muista lähteistä. Jokaiseen harjoitukseen on merkitty sopiva osallistujien määrä.
Erinomaista ympäristökasvatusmateriaalia on lainattu Joseph Cornellilta mukaillen ja muista lähteistä. Jokaiseen harjoitukseen on merkitty sopiva osallistujien määrä.
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Rantaseuranta
Kiva luonnonharrastusohjelma leirelle: käykää katsomassa miltä ranta
näyttää! Onko roskia, levää, mitä kasveja?
"Rantaluonto on tärkeä osa suomalaista luontoa ja monella tapaa ainutlaatuista: rannoilla maan ja veden luonto kohtaavat. Rantavyöhyke ja sen kasvillisuus suojaa vesistöä ravinteiden ja vesieliöille haitallisten aineiden kuormitukselta. Suomessa on meren rannikkoa yhteensä 46 000 kilometriä ja lähes 200 000 järveä ja lampea. Silti monet uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeista ovat juuri rantojen lajeja.
Rantaseurannan tulokset kerätään syksyllä kokoon Luonnonsuojeluliittoon, ja niistä raportoidaan netissä. Seurannalla saadaan tärkeää tietoa Suomen meren ja järvien rantojen tilasta. " Lainaus SLL:n sivulta
Kuvitettu opas ohjeineen löytyy Luonnonsuojeluliiton sivuilta ja sitä on jokunen kappale myös tulossa Luonto-Liiton toimistolle.
Materiaali on aikuisjärjestömme Luonnonsuojeluliiton ja Partion yhteistyössä tekemää.
näyttää! Onko roskia, levää, mitä kasveja?
"Rantaluonto on tärkeä osa suomalaista luontoa ja monella tapaa ainutlaatuista: rannoilla maan ja veden luonto kohtaavat. Rantavyöhyke ja sen kasvillisuus suojaa vesistöä ravinteiden ja vesieliöille haitallisten aineiden kuormitukselta. Suomessa on meren rannikkoa yhteensä 46 000 kilometriä ja lähes 200 000 järveä ja lampea. Silti monet uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeista ovat juuri rantojen lajeja.
Rantaseurannan tulokset kerätään syksyllä kokoon Luonnonsuojeluliittoon, ja niistä raportoidaan netissä. Seurannalla saadaan tärkeää tietoa Suomen meren ja järvien rantojen tilasta. " Lainaus SLL:n sivulta
Kuvitettu opas ohjeineen löytyy Luonnonsuojeluliiton sivuilta ja sitä on jokunen kappale myös tulossa Luonto-Liiton toimistolle.
Materiaali on aikuisjärjestömme Luonnonsuojeluliiton ja Partion yhteistyössä tekemää.
Näin teet vesiötökkätutkimusta lasten kanssa
Näin teet vesiötökkätutkimusta lasten kanssa
Malva kertoikin näistä, mutta tässä vielä Saara Susiluoman tekemä helppo ohje. Aikaa menee helposti puolesta tunnista tuntiin, riippuen säästä ja lasten määrästä.Tavoitteena tutkia ja ihailla rannan, lammikon tai muun vesistön elämää. Ötököiden lisäksi voidaan tutkia kasveja, veden laatua, kiviä, lintuja, kaloja ja kaikkea mitä eteen sattuu.
Muista, että ötököitä ei tarvitse lajilleen määrittää, jos löydätte sille edes ryhmän niin hyvä niin. Ja ötököiden pyydystäminan ja ihmettely on kuitenkin tärkeintä. Hauskat jutut jostakin löydetystä ötökästä ovat toki hienoja!
Tarvittavan välineistön voit lainata Luonto-Liiton luonnonharrastusvälineistöstä:
- Jauhosihdit. Helppo lapsenkin pyydystää ötököitä eikä varmasti hajoa.
- Valkoiset lautaset. Siitä on ötököitä hyvä tutkia.
- Vesikiikari. Näkee kivasti veden alle.
- Uimalasit yms. mahdollistavat veden alla katselun.
- Luupit
- Astia akvaarion tekemiseksi (lasia tai muovia)
- Ötököiden määrityskaaviot (esim. Sinisiä arvoituksia ympäristöetsiväopas tai Karpalo-vihko)
- Ötökkäkirjat
Tutkimuslakanat, jonka päälle voi perustaa tutkimusaseman, jolloin kaikkien on helppo muistaa mistä kirjoja yms. tarvittaessa löytyy.
Muita lajioppaita kannattaa ottaa mukaan, sillä ei koskaan tiedä mitä hienoa eteen tulee.
Rannassa lasten kanssa pyydystellään ötököitä, jotka kerätään lautasille tai yhteiseen akvaarioon. Ohjaajat auttavat ötököiden tunnistuksessa sekä innostavat tutkimiseen.
Lopuksi kannattaa ottaa yhteinen loppukeskustelu, jossa katsellaan mitä ollaankaan yhdessä löydetty. Ohjaaja kertoilee myös tietämänsä jutut löydetyistä otuksista.
Saara Susiluoma
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
Vesiötökkätutkimus
– takuuvarma hittinumero kesäleirillä!
Lammikot ja rantavedet kuhisevat kalanpoikasia ja muita pieniä vesiötököitä. Niiden tutkiminen ja kahlailu rantavedessä on lapsista hauskaa pilvisenäkin päivänä.
Kalliolammikoiden, ojien ja lampien pikku otuksiin voitte tutustua yksinkertaisesti: Tarvitsette läpinäkyvän purkin, haavin tai teesiivilän ja vaalean ämpärin. Parhaita paikkoja ötökkäjahdille ovat rantaveden kasvitiheiköt ja kivikot.
Leirillä on myös hyvä tilaisuus syventää hiukan vesiötököiden tuntemusta. Varaa mukaan lajintuntemuslakana tai vesiötökkäkirja. Oppaita saat lainaan Luonto-Liiton toimistolta ja piirienkin kirjastoista löytyy ötökäntuntemusoppaita.
Rantavesien yleisimmät ötökät
Ojien, lammikoiden ja järven rantaveden yleisimpiä asukkaita ovat monet hyönteiset ja niiden toukat: vesimittari, vesiskorpioni, malluaiset ja päiväkorennon toukat. Yleisimpiä äyriäisiä ovat vesisiirat ja vesikirput. Myös kotilot, simpukat ja muita nilviäisiä löytää helposti. Kesän Sieposta voit lukea enemmän nilviäisistä!
Lisätietoa:
http://koti.mbnet.fi/joet/vesienpikkuelaimia.htm
Lammikot ja rantavedet kuhisevat kalanpoikasia ja muita pieniä vesiötököitä. Niiden tutkiminen ja kahlailu rantavedessä on lapsista hauskaa pilvisenäkin päivänä.
Kalliolammikoiden, ojien ja lampien pikku otuksiin voitte tutustua yksinkertaisesti: Tarvitsette läpinäkyvän purkin, haavin tai teesiivilän ja vaalean ämpärin. Parhaita paikkoja ötökkäjahdille ovat rantaveden kasvitiheiköt ja kivikot.
Leirillä on myös hyvä tilaisuus syventää hiukan vesiötököiden tuntemusta. Varaa mukaan lajintuntemuslakana tai vesiötökkäkirja. Oppaita saat lainaan Luonto-Liiton toimistolta ja piirienkin kirjastoista löytyy ötökäntuntemusoppaita.
Rantavesien yleisimmät ötökät
Ojien, lammikoiden ja järven rantaveden yleisimpiä asukkaita ovat monet hyönteiset ja niiden toukat: vesimittari, vesiskorpioni, malluaiset ja päiväkorennon toukat. Yleisimpiä äyriäisiä ovat vesisiirat ja vesikirput. Myös kotilot, simpukat ja muita nilviäisiä löytää helposti. Kesän Sieposta voit lukea enemmän nilviäisistä!
Lisätietoa:
http://koti.mbnet.fi/joet/vesienpikkuelaimia.htm
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Leikin iloa leireille
Leireillä on hyvä olla varaohjelmaa varsinaisen ohjelman oheksi ja leikit toimivatkin hyvänä varasuunnitelmana. Monet lapset haluavat käyttää myös vapaa-aikaansa leikkimällä ja silloin on hyvä olla takataskussa muutama leikkivinkki. Vuodesta toiseen lapset innostuvat samoista leikeistä.
Tutustumiseen luontonimileikki on ehdoton ja se lienee kaikille Anni Apinoille ja Jani Jäniksille jo tuttu. Ryhmäyttämisessä toimii patsasleikki, jossa muodostetaan ensin pienet ryhmät. Sen jälkeen ohjaaja sanoo, montako kättä, jalkaa, peppua, päätä, nenää, korvaa, polvea tai muuta ruumiinosaa ryhmällä saa olla yhteensä maassa. Leikki kehittää lasten yhteistyötä, kun vaikkapa viiden lapsen pitää pähkäillä, miten heillä voi olla yhteensä vain kolme jalkaa maassa.
Hyvää täyteohjelmaa ovat myös eläimien arvausleikki ja happosade. Eläimen arvuuttelussa kunkin osallistujan selkään kiinnitetään lappu, jossa lukee jokin eläinlaji. Oma laji tulee arvata kyselemällä muilta kysymyksiä, joihin saa vastata ainoastaan kyllä tai ei. Selvittämällä näin esimerkiksi eläimen liikkumistavan, värin, ravinnon ja elinympäristön voi lopulta arvata oman lajinsa.
Happosateessa valitaan osallistujista kasveja, jotka menevät piiloon. Niitä lähtevät jonkin ajan päästä etsimään kasvinsyöjät ja heitä edelleen lihansyöjät. Viimeisenä kiinniottoon lähtee happosade, joka saa syödä kaikkia. Jokaiselle leikkijälle on kirjoitettu oma laji esimerkiksi lapulle rintaan tai pyykkipoikaan. Kiinniottajat ottavat kiinniotetuilta näiden laput ja lopulta happosateella pitäisi olla kaikkien osallistujien laput kerättynä. Tämä on takuuvarma hippaleikki ja opettaa samalla ravintoverkoista.
Monet perinteiset leikit, kuten solmu, tervapata ja erilaiset hipat ovat myös hyviä. Niistä voi myös tehdä erilaisia sovelluksia. Esimerkiksi ”Kuka pelkää mustaa miestä” –leikki tunnetaan Luonto-Liitossa paremmin versiona ”kuka pelkää kompostoijaa”. Vapaa-aikaa voi käyttää myös erilaisiin aistiharjoituksiin, kuten puusokkoon. Siinä parista toisen silmät sidotaan ja pari johdattaa hänet tunnustelemaan jotain puuta. Sitten palataan alkupisteeseen, otetaan side pois ja pitää arvata, minkä puun luona kävi.
Leikkejä keksiessä mielikuvitus on rajana ja myös ohjaajat nauttivat leikin ilosta.
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Luontoleirien taika kestää
Luonto-Liiton leirikesä on taas täydessä vauhdissa. Leirejä on ollut jo eri puolilla Suomea, mutta suurin osa on vielä edessä. Leireille tulee tänä vuonna taas paljon uusia lapsia ja ohjaajia, mutta myös paljon vanhoja tuttuja, jotka innolla palaavat leirielämään vuosi toisensa jälkeen.
Leirejä suunnitellessa monilla ohjaajilla ja erityisesti johtajilla saattaa olla korkeat tavoitteet ympäristökasvatuksen toteuttamiseksi. Itseään pitää muistuttaa kerta toisensa jälkeen, että lapset ovat tulossa pitämään hauskaa, nauttimaan luonnosta ja yhdessä olosta, joten on turha yrittää tuputtaa jotain todella kasvatuksellista. Leirien kohokohdat ovat useimmille uiminen ja vapaa-aika. Leireillä on toki silti ympäristökasvatukselliset tavoitteensa, mutta ne pitää saavuttaa kuin huomaamatta hauskasti leikin ja toiminnan kautta.
Esimerkiksi ötöiköiden tutkiminen on yksi yleisimmistä leiriohjelmista. Lapsia ei kuitenkaan pyritä opettamaan tunnistamaan eri lajeja ja niiden elinympäristöjä. Sen sijaan heille annetaan luupit, petrimaljat, ötökkäpurkit, haavit ja tunnistusoppaat sekä opastetaan hyvälle paikalle. Siitä alkaa elämysmatka ötököiden maailmaan ja jos lajit halutaan tunnistaa, tehdään se yhdessä tunnistusoppaiden avulla. Periaatteisiin myös kuuluu, ettei eläimiä vahingoiteta ja ne päästetään tarkastelun jälkeen vapaaksi. Monet leiriohjelmat syntyvät yhtä yksinkertaisista elementeistä. Hauskuus ja yhdessä tekeminen ovat avainsanoja. Pelkkä metsässä samoilu tarjoaa monilla lapsille uusia elämyksiä.
Monet Luonto-Liiton leiriläiset viihtyvät leireillä niin hyvin, että tulevat niille yhä uudestaan. Kun lastenleirit jäävät taakse, tulevat vuoroon nuortenleirit. Niiden jälkeen monet siirtyvät ohjaajiksi ja edelleen leirien johtajiksi. Kun aika alkaa näyttää siltä, että leirit on aika jättää taakse, on tunnelma haikea. Harva kuitenkaan katoaa leirikuvioista täysin, vaan seuraa leirien suunnittelua, kyselee kuulumisia ja antaa vinkkejä. Leireillä nähdään usein myös vieraina leirikonkareita, jotka haluavat tulla tunnelmoimaan. Luontoleirit ovat aivan oma kiehtova maailmansa, joka vie sydämet mennessään. Mieleen jäävät metsäretket, tikkupullan paisto, leikit ja pelit, yölliset supinat, vertaansa vailla oleva yhteishenki ja luonnon taika.
Leirejä suunnitellessa monilla ohjaajilla ja erityisesti johtajilla saattaa olla korkeat tavoitteet ympäristökasvatuksen toteuttamiseksi. Itseään pitää muistuttaa kerta toisensa jälkeen, että lapset ovat tulossa pitämään hauskaa, nauttimaan luonnosta ja yhdessä olosta, joten on turha yrittää tuputtaa jotain todella kasvatuksellista. Leirien kohokohdat ovat useimmille uiminen ja vapaa-aika. Leireillä on toki silti ympäristökasvatukselliset tavoitteensa, mutta ne pitää saavuttaa kuin huomaamatta hauskasti leikin ja toiminnan kautta.
Esimerkiksi ötöiköiden tutkiminen on yksi yleisimmistä leiriohjelmista. Lapsia ei kuitenkaan pyritä opettamaan tunnistamaan eri lajeja ja niiden elinympäristöjä. Sen sijaan heille annetaan luupit, petrimaljat, ötökkäpurkit, haavit ja tunnistusoppaat sekä opastetaan hyvälle paikalle. Siitä alkaa elämysmatka ötököiden maailmaan ja jos lajit halutaan tunnistaa, tehdään se yhdessä tunnistusoppaiden avulla. Periaatteisiin myös kuuluu, ettei eläimiä vahingoiteta ja ne päästetään tarkastelun jälkeen vapaaksi. Monet leiriohjelmat syntyvät yhtä yksinkertaisista elementeistä. Hauskuus ja yhdessä tekeminen ovat avainsanoja. Pelkkä metsässä samoilu tarjoaa monilla lapsille uusia elämyksiä.
Monet Luonto-Liiton leiriläiset viihtyvät leireillä niin hyvin, että tulevat niille yhä uudestaan. Kun lastenleirit jäävät taakse, tulevat vuoroon nuortenleirit. Niiden jälkeen monet siirtyvät ohjaajiksi ja edelleen leirien johtajiksi. Kun aika alkaa näyttää siltä, että leirit on aika jättää taakse, on tunnelma haikea. Harva kuitenkaan katoaa leirikuvioista täysin, vaan seuraa leirien suunnittelua, kyselee kuulumisia ja antaa vinkkejä. Leireillä nähdään usein myös vieraina leirikonkareita, jotka haluavat tulla tunnelmoimaan. Luontoleirit ovat aivan oma kiehtova maailmansa, joka vie sydämet mennessään. Mieleen jäävät metsäretket, tikkupullan paisto, leikit ja pelit, yölliset supinat, vertaansa vailla oleva yhteishenki ja luonnon taika.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Terveisiä Vainupäiviltä!
Eri puolilla Suomea järjestetään toukokuun aikana perheille ja kerholaisille suunnattu Vainupäivät-tapahtuma. Teemana on tänä vuonna lepakot ja salaperäiset yöeläimet. Helsingissä tapahtuma oli viime lauantaina, 10.5. Tavarat oli pakattu jo aiemmin valmiiksi ja lauantaina suuntasimme Vanhankaupunginlahden alueelle. Olimme jännittyneitä, sillä emme yhtään tienneet, paljonko uskaltaisimme odottaa ihmisiä paikalle.
Rastirata kulki pitkin Pornaistenniemen luontopolkua ja jo hieman ennen ilmoitettua ajankohtaa alkoi aloituspisteeseen kasaantua perheitä. Ensimmäisen puolen tunnin aikana rasteilla olikin ruuhkaa, mutta kaikki sujui silti hyvin. Kasvomaalaus oli hitti rasteille lähtöä odotellessa. Kaiken kaikkiaan ehdimme laskea kahden tunnin aikana noin 50 kävijää. Sekä järjestäjät että osallistujat olivat iloisella tuulella ja saimme nauttia auringonpaisteesta, keväisestä lehtimetsästä ja merenrannasta.
Myyttirastilla vanhus ja Batman kertoivat tarinaa.
Kärppähipan iloa.
Sahanpuruista tehty ympäristötaideteos.
Tällaisia hauskoja ympäristökasvatustapahtumia kannattaa ehdottomasti jatkaa, ja seuraavaksi järjestetäänkin taas syksyllä Syysmyrsky ja ensi keväänä Vainupäivät uudella teemalla. Kaikki ympäristökasvatuksesta ja lastentoiminnasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan ideoimaan ja toteuttamaan tapahtumia ja myös muuta toimintaa!
Rastirata kulki pitkin Pornaistenniemen luontopolkua ja jo hieman ennen ilmoitettua ajankohtaa alkoi aloituspisteeseen kasaantua perheitä. Ensimmäisen puolen tunnin aikana rasteilla olikin ruuhkaa, mutta kaikki sujui silti hyvin. Kasvomaalaus oli hitti rasteille lähtöä odotellessa. Kaiken kaikkiaan ehdimme laskea kahden tunnin aikana noin 50 kävijää. Sekä järjestäjät että osallistujat olivat iloisella tuulella ja saimme nauttia auringonpaisteesta, keväisestä lehtimetsästä ja merenrannasta.
Myyttirastilla vanhus ja Batman kertoivat tarinaa.
Kärppähipan iloa.
Sahanpuruista tehty ympäristötaideteos.
Tällaisia hauskoja ympäristökasvatustapahtumia kannattaa ehdottomasti jatkaa, ja seuraavaksi järjestetäänkin taas syksyllä Syysmyrsky ja ensi keväänä Vainupäivät uudella teemalla. Kaikki ympäristökasvatuksesta ja lastentoiminnasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan ideoimaan ja toteuttamaan tapahtumia ja myös muuta toimintaa!
perjantai 18. huhtikuuta 2008
Luonnonkukkien päivä
Kesä ja kukkaset lähestyvät!
Luonnonkukkien päivää vietetään tänä vuonna sunnuntaina 15.6. Luonnonkukkien päivän tavoitteena on kasviharrastuksen lisääminen sekä luontoelämysten tarjoaminen kaikelle kansalle. Luonnonkukkien päivää järjestää yhteisvoimin kymmenkunta järjestöä ja organisaatiota.
Luonnonkukkien päivänä on järjestetty perinteisesti 90 opastettua kasviretkeä eri puolilla Suomea. Retket ovat parin tunnin mittaisia ja ne ovat maksuttomia ja avoimia kaikille kiinnostuneille. Tänä vuonna Luonnonkukkien päivän retkillä pyritään ottamaan myös lapset ja perheet entistä paremmin huomioon. Luonnonkukkien päivän retket löytyvät toukokuussa osoitteesta: www.sll.fi/luonnonkukat.
PS. Voit itsekin ilmoittautua Luonnonkukkien päivän oppaaksi aina 30.4. asti!
Oppaaksi ilmoittaudut helpoiten lomakkeella, joka löytyy osoitteesta: www.sll.fi/luonnonkukat.
Sivun kuva: Kimmo Härjämäki
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Ohjaajien parhaat ideat nettiin!
Jaa ideasi muiden kerhon- ja leirinohjaajien kanssa!
Kaikilla lasten ja nuorten parissa työskentelevillä on omia ohjelmanumeroita ja –ideoita, jotka on hyväksi koettu ja testattu. Lähes kaikki kaipaavat myös uusia ideoita. Nyt pistetään ideat ja ohjelmanumerot kiertoon Internetissä!
Kirjoita hyväksi kokemasi ympäristökasvatukselliset kerho- tai
leiriohjelmanumerot auki ja lähetä ne muiden iloksi vasta avattuun
Luonto-Liiton Ympäristökasvatusohjelmapankkiin. Ohjelmanumeroita kokoaa Taru Pöysä: taru.poysa@students.turkuamk.fi.
Kaikilla lasten ja nuorten parissa työskentelevillä on omia ohjelmanumeroita ja –ideoita, jotka on hyväksi koettu ja testattu. Lähes kaikki kaipaavat myös uusia ideoita. Nyt pistetään ideat ja ohjelmanumerot kiertoon Internetissä!
Kirjoita hyväksi kokemasi ympäristökasvatukselliset kerho- tai
leiriohjelmanumerot auki ja lähetä ne muiden iloksi vasta avattuun
Luonto-Liiton Ympäristökasvatusohjelmapankkiin. Ohjelmanumeroita kokoaa Taru Pöysä: taru.poysa@students.turkuamk.fi.
Vainupäivät lähestyvät!
Vainupäivillä tutustutaan lepakoiden ja salaperäisten yöeläinten elämään!
Luonto-Liiton Vainupäivä-tapahtuma on mainio tapa kerätä tuttuja ja tuntemattomia luontokerholaisia ja lapsiperheitä tutkimaan ja nuuskimaan luonnon vihertymistä. Vainupäivillä kierretään rastilta toiselle ja tehdään hauskoja tehtäviä, jotka johdattavat tämän vuoden teeman mukaisesti lepakkojen ja muiden salaperäisten yöeläinten maailmaan.
Vainupäivän ohjelmaan kuuluu mm. hippaleikkiä vauhdikkaalla kärppä-rastilla, lepakkoaskartelua, liito-oravan elämään tutustumista sekä kuunnellaan pöllöjen ja muiden yön lintujen ääniä.
Tule mukaan järjestämään tapahtumaa!
Tapahtumaa ollaan jo järjestämässä viidellä paikkakunnalla: Turussa,
Helsingissä, Tampereella, sekä Jyväskylässä ja Oulussa.
Näihin työryhmiin ehtii vielä hyvin mukaan ja saa Vainupäivät järjestää muuallakin.
Luonto-Liiton lastentoiminnan suunnittelijalta, Malva Greeniltä
(malva.green@luontoliitto.fi tai (09) 68 444 245 / 044 045 8898) saa ohjeet
tapahtuman järjestämiseen sekä yhteystietoja jo toimiviin työryhmiin.
Tuo tai kutsu luontokerholaisesi Vainupäivään!
• Luontoseikkailu luontokerholaisille ja perheille.
Luonto-Liiton Vainupäivä-tapahtuma on mainio tapa kerätä tuttuja ja tuntemattomia luontokerholaisia ja lapsiperheitä tutkimaan ja nuuskimaan luonnon vihertymistä. Vainupäivillä kierretään rastilta toiselle ja tehdään hauskoja tehtäviä, jotka johdattavat tämän vuoden teeman mukaisesti lepakkojen ja muiden salaperäisten yöeläinten maailmaan.
Vainupäivän ohjelmaan kuuluu mm. hippaleikkiä vauhdikkaalla kärppä-rastilla, lepakkoaskartelua, liito-oravan elämään tutustumista sekä kuunnellaan pöllöjen ja muiden yön lintujen ääniä.
Tule mukaan järjestämään tapahtumaa!
Tapahtumaa ollaan jo järjestämässä viidellä paikkakunnalla: Turussa,
Helsingissä, Tampereella, sekä Jyväskylässä ja Oulussa.
Näihin työryhmiin ehtii vielä hyvin mukaan ja saa Vainupäivät järjestää muuallakin.
Luonto-Liiton lastentoiminnan suunnittelijalta, Malva Greeniltä
(malva.green@luontoliitto.fi tai (09) 68 444 245 / 044 045 8898) saa ohjeet
tapahtuman järjestämiseen sekä yhteystietoja jo toimiviin työryhmiin.
Tuo tai kutsu luontokerholaisesi Vainupäivään!
• Luontoseikkailu luontokerholaisille ja perheille.
• Tapahtuma on ilmainen.
• Pukeudu säähän sopivasti ja ota mukaan pienet eväät.
• Tervetuloa seikkailemaan!
Turussa
La 3.5. Ruissalossa (Lähtö tapahtuu klo 10 Tammenterhon luontokoulun edestä.)
La 3.5. klo 10–12.
Helsingissä
Vanhakaupunginkosken ympäristössä (Lähtö tapahtuu Vanhankaupunginkosken kävelysillalta.)
La 10.5. klo 14–16.
Tampereella
Pyynikkillä (Lähtö tapahtuu näkötornilta.)
Su 11.5. klo 15–17.
Jyväskylässä
Haukanniemessä (Lähtö tapahtuu Kortepohjasta, Wilhelm Schildtin kadun päästä.)
La 17.5.
Oulussa
Kuusisaaressa, Mahdollisuuksien torin yhteydessä.
La 17.5. klo 11–13.
Ympäristötaiteesta luontoleikeiksi
Kirjoittaja: Kaisa Illukka
Ryömin lapsena lähimetsän kuusen alla ja näin siellä mustan kaiverretun metallilaatan. Olin häkeltynyt, vaikka saatoin lukea laatasta, että kuusi oli istutettu osana kansallista kampanjaa vuosikymmeniä aiemmin ja kilpi oli asetettu tästä muistuttamaan. Tuntui silti, etteivät kuusi ja metsikkö olleet enää entisiään jännittävän laatan vuoksi.
Taiteen käsite ei ole kovin vanha, siksi alunperin todennäköisesti rituaalikäyttöön luotujen luolamaalausten nimittäminen kuvataiteeksi on enemmänkin määrittelyä nykyihmisen käsitteiden kautta. Toisaalta luonnon ja taiteen (esteettisessä ja kohottavassa) kokemisessa on nähty paljon yhtäläisyyksiä. Taide voi myös vaikuttaa kulttuuriseen luontosuhteeseen merkittävästi; maiseman käsite ’keksittiin’ vasta maisemamaalausten myötä ja sittemmin siitä on tullut keskeinen luontosuhdekäsite.
Eräänlaista ympäristötaidetta (siis ympäristöön sijoitettua tai ympäristöä muokkaavaa esteettistä toimintaa) ovat ihmiskunnan historiassa kalliomaalausten lisäksi olleet myös puutarhataide (muotopuutarhat), julkiset veistokset ja veistospuistot sekä maisemasuunnittelu. Nykyisin ympäristötaiteella on kuitenkin tarkoituksellinen ja erityinen suhde ja sidos paikkaansa (tai se voi jopa olla paikka), se ei toisin sanoen ole siirrettävissä ilman, että teos muuttuu olennaisesti.
Ympäristö- ja taidekasvatuksen yhteisiä pyrkimyksiä ovat mm. herkkyyden ja aistimisen lisääminen suhteessa ympäristöön, kokemuksellisen tiedon lisääminen sekä erilaisten näkökulmien avaaminen. Lisäksi ”yhdessä tekeminen” luonnon kanssa sekä maanläheisyys ja konkreettisuus on nähty tärkeinä luontosuhteen vahvistajina.
Lähestymistapoja
Julkinen, yhteinen tila ja suhde paikkaan (sekä kaupunki- että luontoympäristössä). Teoksen kolmiulotteisuus ja tilallisuus. Muutos, prosessi ja tapahtuma eli suhde aikaan: ruoho kasvaa, ilman lämpötila vaihtelee... (vrt. pysyvyyteen tähtäävät, restauroitavat teokset) Liike. Moniaistisuus. Osallistuminen. Edellä lueteltuja lähestymistapoja on käytetty ympäristötaiteessa viime vuosikymmeninä.
Henkilökohtaisesti olen pitänyt monesti sellaisista teoksista, jotka ovat nostaneet ympäristöstä esiin jotakin, mikä tavallisesti jää huomaamatta (esimerkiksi Maaria Wirkkala nosti valolla Helsingin kerrostalojen yläseiniä teoksessaan Sokea seinä). Tunnettu brittitaiteilija Andy Goldsworthy (ks. linkki) on puolestaan luonut uransa tekemällä yllättäviä esteettisiä yksityiskohtia, veistoksia tms. ympäristöön. Ne herättävät aisteja, näyttävät paikan uudessa valossa, luovat muistijäljen ja siten suhteen paikkaan (luontoon, ympäristöön). Tapaamme katsoa maisemaa ovat kysyneet mm. Robert Smithson ja Nancy Holt tuomalla kulttuuriartefakteja – peilejä ja näkymää kehystäviä putkia - luontoon.
Erityisesti 60-luvulla Yhdysvalloissa taiteilijat jättivät kliinisinä pitämänsä taidegalleriat ja suuntasivat erämaihin toteuttamaan valtaisia taiteellisia maanmuokkausoperaatioitaan. Maata ja maastoa käytettiin kuin veistosmateriaalia ja taiteilijat jättivät teoksellaan voimakkaan merkin ja jäljen maahan. Voidaan sanoa, että suureellisena asenteena oli käyttää maailmaa maalauspohjana ja materiaalina, mitä on myöhemmin myös kritisoitu (esim. Smithsonin Spiral Jetty ja Michael Heizerin Double Negative). Toisaalta maisemanmuokkaustaidetta on käytetty toisinkin esimerkiksi luomalla ”vaihtoehto” urbaaniin ympäristöön tai maisemoimalla vanha kaatopaikka. (Agnes Denesin vehnä- ja puupellot).
Ympäristötaide ei ole vain maiseman tai luonnon muokkaamista tai sinne tehtyjä veistoksia, vaan myös eleitä ja tapahtumia. Englantilaiset Richard Long ja Hamish Fulton ovat tehneet kuuluisia teoksiaan kävelemällä pitkiä maastotaipaleita ja dokumentoimalla näitä reittejä ja polkuja mm. valokuvaamalla (jotta yleisö näkisi edes osan näistä ”taidekävelyistä”). Long on tehnyt myös suoria viivoja kävelemällä erilaisiin maisemiin (ks. Longin kotisivut, linkki löytyy tämän jutun lopusta). Näissä on ollut kyse myös jonkinlaisesta meditatiivisesta maailmasuhteesta.
Agnes Denesin teoksissa puolestaan korostuu paitsi maiseman materiaalinen työstäminen myös prosessi: vehnä- ja puupellot kasvavat ja muuttavat maisemaa ajan myötä. Sosiaalis-ekologisesta prosessista on ollut kyse jo edesmenneen käsitetaiteilijan Joseph Beuysin teoksessa 7000 oaks, joka on pitkäaikainen prosessi, jossa ihmiset eri paikoissa kokoontuvat istuttamaan tammia talkootyönä. Ympäristötaide voi olla myös suoraviivaisen ekologista. Tällainen teos on mm. Mel Chinin kuuluisa Revival Field, jossa taiteilija on istuttanut aidatulle, saastuneelle alueelle kasveja, jotka puhdistavat maata raskasmetalleista.
Luonnonhistoriaa nyky-ympäristöön on tuonut esille Tuula Närhinen, jonka teos on nähtävissä Helsingissä Aleksanterinkadun ylittävänä pronssilinjana, johon on kaiverrettu Kluuvinlahden (eli samalla paikalla aiemmin sijainneen merialueen) muinaisten lajien eli paikalta löytyneitten fossiilien nimiä. Ympäristötaiteen ei tarvitse olla suureellista, esimerkiksi juuri Tuula Närhisen kotisivuilta voi lukea mielenkiintoisista pienieleisistäkin teoksista, mm. tuulipiirtureista ja kasviväriuutteista, joita tehdessään taiteilija lähestyy jo luonnontieteilijää.
Muistutus!
Ympäristötaiteen yhteydessä on syytä muistaa myös joitakin käytännön asioita kuten jokamiehen oikeudet ja maanomistajan lupa, mikäli luonnonmateriaaleja käytetään ja teos halutaan jättää maastoon lyhyeksi tai pitemmäksi ajaksi. On myös hyvä kiinnittää huomiota jo suunnitteluvaiheessa teoksen kiinnitykseen ja säänkestävyyteen (mikäli kestävyyttä halajaa). Lisäksi teoksen materiaalivalinnassa kannattaa miettiä ympäristöystävällisyyttä (maatuvuus, voiko olla haitaksi eläimille), tai ainakin varmistaa se, että joku huolehtii ja ottaa vastuun teoksesta tai että se puretaan asianmukaisesti.
Vinkkejä kerhonohjaajille: Mitä voisi tehdä pihalta tai lähiluonnosta löytyvien luonnonelementtien ja –materiaalien kanssa?
Ranta: hiekkakuviot, kiviasetelmat (ks. linkki Andy Goldsworthy)
Lammikko: risuista taivutellut kuvajaiset, veden kuvajaisen kanssa leikkiminen, vedessä kelluvat lehtiasetelmat (ks. Andy Goldsworthy)
Kalliot: kalliomaalaukset (”pyhät paikat ja vesireitit”), huom. vesiliukoinen ja ohut maali! Miniatyyrimaailmat (maahisen, hiiren tms. maailma) koloihin
Puut ja pensaat: koristeltu puu, pihlajanmarjanauhat, tuulikanteleet puunpalasista, välkehtivät jutut, itsetehdyt tuulenpesät ja risupallot, tuulipiirturit
Ruohikko: lehtiasetelmat, kulmikkaat piirrokset ruokojen avulla
Kukkaniitty: asetelmat ja kuviot erivärisistä kukista (ks. Andy Goldsworthy)
Kaislikko/ruovikko: sidotut ruokokimput, ruoko on myös käyttökelpoinen askartelumateriaali
Merenranta: merelle lähetetyt kelluvat jutut, esim. lehtiveneet ja kukkaseppeleet
Kaupunkiympäristö: ajankohtaista kaupunkiympäristökysymystä kommentoiva teos tai ele
Materiaaleja:
Risut, lehdet, kepit, kävyt, muta (mutamaalaus), kivet (kivivärikartta)...
Lumi ja jää (veistokset)
Roskat (roskaveistos)
Pihavalo/katuvalo (mitä valo rajaa; valokeila vs. pimeys)
Sää: sade, pyry, räntä, pilvet, tuuli
Lisämateriaaleja:
Outo tavara (millaisia rinnastuksia sen avulla voi luoda luontoon)
Valo: Valaistu yksityiskohta (vaatii tosin esim. taskulampun)
Naru: rajattu yksityiskohta
Kaukoputki jolla näkee johonkin kauempana olevaan yksityiskohtaan
Peili (näyttää jännittävältä luonnossa; asentoa vaihtamalla peili näyttää eri asioita)
Valkoinen kangas tai pahvi: odotetaan mitä sen päälle kertyy tai mitä jälkiä jää jonkun ajan kuluessa (ts. luonnon tekemä taideteos)
Kirkkaanväriset muistilaput maisemassa: kiinnittävät huomion, etäisyyksien leikki, mihin asti katse yltää, ympäristöstä tulee vähän epätodellisen oloinen: kuka näitä lappuja on ripotellut...
Prosessit
• Sulava jääfiguuri
• Kasvava teos, muuttaa muotoaan (esim. kehyksensä yli kasvava kasvi)
• Liukenevasta materiaalista tehty teos
• Varjon siirtyminen
• Auringon haalistavuus
• Kertyvyys: lumi- ja vesisade
Historia, aika
• Tulevaisuuden aavistus, esim. merenpinnan nousu
Teot
• Siivousperformanssi (huom. ”Esteettinen ulottuvuus”...)
• Tuulipiirturi: kiinnitetään tussi tuulessa heiluvaan puunoksaan tai pensaanhaaraan, pidetään kärjen alla paperia ja katsotaan millaista jälkeä tuuli piirtää kynän avulla paperille (ks. linkki Tuula Närhinen)
• Tuulessa lennättäminen, tuulen viemää
• Hiekkaan piirtäminen
• Vedellä piirtäminen, piirrosten haihtuminen
• Suoran viivan käveleminen
• Piirretään lähialueen kartalle suora viiva joka pyritään sitten kävelemään (suoraan) maastossa. Tai piirretään kartalle ympyrä, jonka sisällä kävellään esim. kaikki joenpenkat tai muut sovitut kohteet
Minä maisemassa
• hiekkaan, lehtiin, lumeen osittain hautautuneena
Ääni, musiikki
Nettilinkkejä:
Seuraavilta sivuilta löytyy kattava valikoima kansainvälisiä ympäristötaiteilijoita:
www.earthworks.org
www.greenmuseum.org
www.the-artists.org/movement/Land__Environmental.html
Robert Smithsonin kotisivut: www.robertsmithson.com
Richard Longin kotisivut: www.richardlong.org
Ja erityisesti suosittelen Andy Goldsworthyn sivuja, niiltä saa eniten vinkkejä (valitse etusivulta vasemman laidan valikosta ’Browse the catalogue’, jonka jälkeen teoskuvia voi katsella aiheen, materiaalin jne. mukaan): www.goldsworthy.cc.gla.ac.uk/
Huikeita klassikoiksi muodostuneita ympäristötaideteoksia Christolta ja Jeanne-Claudelta: www.christojeanneclaude.net
Agnes Denesin vehnäpelto Manhattanilla:
www.bravinlee.com/artists/denes/images/Denes-Comp-Wheatfield-web.jpg
ja Denesin puuvuori:
www.bravinlee.com/artists/denes/images/TM-Double-Image-1.jpg
Suomalaista ympäristötaidetta: www.environmentalart.net
Tuula Närhisen kiinnostavia teoksia seuraavissa linkeissä:
www.harakka.fi/narhinen (eläinten näkökulmaa ”simuloivat” kamerat, erittäin hauskoja!)
www.harakka.fi/2000/lansituuli/tuula (tuulipiirturit - hauska idea sovellettavaksi)
Ryömin lapsena lähimetsän kuusen alla ja näin siellä mustan kaiverretun metallilaatan. Olin häkeltynyt, vaikka saatoin lukea laatasta, että kuusi oli istutettu osana kansallista kampanjaa vuosikymmeniä aiemmin ja kilpi oli asetettu tästä muistuttamaan. Tuntui silti, etteivät kuusi ja metsikkö olleet enää entisiään jännittävän laatan vuoksi.
Taiteen käsite ei ole kovin vanha, siksi alunperin todennäköisesti rituaalikäyttöön luotujen luolamaalausten nimittäminen kuvataiteeksi on enemmänkin määrittelyä nykyihmisen käsitteiden kautta. Toisaalta luonnon ja taiteen (esteettisessä ja kohottavassa) kokemisessa on nähty paljon yhtäläisyyksiä. Taide voi myös vaikuttaa kulttuuriseen luontosuhteeseen merkittävästi; maiseman käsite ’keksittiin’ vasta maisemamaalausten myötä ja sittemmin siitä on tullut keskeinen luontosuhdekäsite.
Eräänlaista ympäristötaidetta (siis ympäristöön sijoitettua tai ympäristöä muokkaavaa esteettistä toimintaa) ovat ihmiskunnan historiassa kalliomaalausten lisäksi olleet myös puutarhataide (muotopuutarhat), julkiset veistokset ja veistospuistot sekä maisemasuunnittelu. Nykyisin ympäristötaiteella on kuitenkin tarkoituksellinen ja erityinen suhde ja sidos paikkaansa (tai se voi jopa olla paikka), se ei toisin sanoen ole siirrettävissä ilman, että teos muuttuu olennaisesti.
Ympäristö- ja taidekasvatuksen yhteisiä pyrkimyksiä ovat mm. herkkyyden ja aistimisen lisääminen suhteessa ympäristöön, kokemuksellisen tiedon lisääminen sekä erilaisten näkökulmien avaaminen. Lisäksi ”yhdessä tekeminen” luonnon kanssa sekä maanläheisyys ja konkreettisuus on nähty tärkeinä luontosuhteen vahvistajina.
Lähestymistapoja
Julkinen, yhteinen tila ja suhde paikkaan (sekä kaupunki- että luontoympäristössä). Teoksen kolmiulotteisuus ja tilallisuus. Muutos, prosessi ja tapahtuma eli suhde aikaan: ruoho kasvaa, ilman lämpötila vaihtelee... (vrt. pysyvyyteen tähtäävät, restauroitavat teokset) Liike. Moniaistisuus. Osallistuminen. Edellä lueteltuja lähestymistapoja on käytetty ympäristötaiteessa viime vuosikymmeninä.
Henkilökohtaisesti olen pitänyt monesti sellaisista teoksista, jotka ovat nostaneet ympäristöstä esiin jotakin, mikä tavallisesti jää huomaamatta (esimerkiksi Maaria Wirkkala nosti valolla Helsingin kerrostalojen yläseiniä teoksessaan Sokea seinä). Tunnettu brittitaiteilija Andy Goldsworthy (ks. linkki) on puolestaan luonut uransa tekemällä yllättäviä esteettisiä yksityiskohtia, veistoksia tms. ympäristöön. Ne herättävät aisteja, näyttävät paikan uudessa valossa, luovat muistijäljen ja siten suhteen paikkaan (luontoon, ympäristöön). Tapaamme katsoa maisemaa ovat kysyneet mm. Robert Smithson ja Nancy Holt tuomalla kulttuuriartefakteja – peilejä ja näkymää kehystäviä putkia - luontoon.
Erityisesti 60-luvulla Yhdysvalloissa taiteilijat jättivät kliinisinä pitämänsä taidegalleriat ja suuntasivat erämaihin toteuttamaan valtaisia taiteellisia maanmuokkausoperaatioitaan. Maata ja maastoa käytettiin kuin veistosmateriaalia ja taiteilijat jättivät teoksellaan voimakkaan merkin ja jäljen maahan. Voidaan sanoa, että suureellisena asenteena oli käyttää maailmaa maalauspohjana ja materiaalina, mitä on myöhemmin myös kritisoitu (esim. Smithsonin Spiral Jetty ja Michael Heizerin Double Negative). Toisaalta maisemanmuokkaustaidetta on käytetty toisinkin esimerkiksi luomalla ”vaihtoehto” urbaaniin ympäristöön tai maisemoimalla vanha kaatopaikka. (Agnes Denesin vehnä- ja puupellot).
Ympäristötaide ei ole vain maiseman tai luonnon muokkaamista tai sinne tehtyjä veistoksia, vaan myös eleitä ja tapahtumia. Englantilaiset Richard Long ja Hamish Fulton ovat tehneet kuuluisia teoksiaan kävelemällä pitkiä maastotaipaleita ja dokumentoimalla näitä reittejä ja polkuja mm. valokuvaamalla (jotta yleisö näkisi edes osan näistä ”taidekävelyistä”). Long on tehnyt myös suoria viivoja kävelemällä erilaisiin maisemiin (ks. Longin kotisivut, linkki löytyy tämän jutun lopusta). Näissä on ollut kyse myös jonkinlaisesta meditatiivisesta maailmasuhteesta.
Agnes Denesin teoksissa puolestaan korostuu paitsi maiseman materiaalinen työstäminen myös prosessi: vehnä- ja puupellot kasvavat ja muuttavat maisemaa ajan myötä. Sosiaalis-ekologisesta prosessista on ollut kyse jo edesmenneen käsitetaiteilijan Joseph Beuysin teoksessa 7000 oaks, joka on pitkäaikainen prosessi, jossa ihmiset eri paikoissa kokoontuvat istuttamaan tammia talkootyönä. Ympäristötaide voi olla myös suoraviivaisen ekologista. Tällainen teos on mm. Mel Chinin kuuluisa Revival Field, jossa taiteilija on istuttanut aidatulle, saastuneelle alueelle kasveja, jotka puhdistavat maata raskasmetalleista.
Luonnonhistoriaa nyky-ympäristöön on tuonut esille Tuula Närhinen, jonka teos on nähtävissä Helsingissä Aleksanterinkadun ylittävänä pronssilinjana, johon on kaiverrettu Kluuvinlahden (eli samalla paikalla aiemmin sijainneen merialueen) muinaisten lajien eli paikalta löytyneitten fossiilien nimiä. Ympäristötaiteen ei tarvitse olla suureellista, esimerkiksi juuri Tuula Närhisen kotisivuilta voi lukea mielenkiintoisista pienieleisistäkin teoksista, mm. tuulipiirtureista ja kasviväriuutteista, joita tehdessään taiteilija lähestyy jo luonnontieteilijää.
Muistutus!
Ympäristötaiteen yhteydessä on syytä muistaa myös joitakin käytännön asioita kuten jokamiehen oikeudet ja maanomistajan lupa, mikäli luonnonmateriaaleja käytetään ja teos halutaan jättää maastoon lyhyeksi tai pitemmäksi ajaksi. On myös hyvä kiinnittää huomiota jo suunnitteluvaiheessa teoksen kiinnitykseen ja säänkestävyyteen (mikäli kestävyyttä halajaa). Lisäksi teoksen materiaalivalinnassa kannattaa miettiä ympäristöystävällisyyttä (maatuvuus, voiko olla haitaksi eläimille), tai ainakin varmistaa se, että joku huolehtii ja ottaa vastuun teoksesta tai että se puretaan asianmukaisesti.
Vinkkejä kerhonohjaajille: Mitä voisi tehdä pihalta tai lähiluonnosta löytyvien luonnonelementtien ja –materiaalien kanssa?
Ranta: hiekkakuviot, kiviasetelmat (ks. linkki Andy Goldsworthy)
Lammikko: risuista taivutellut kuvajaiset, veden kuvajaisen kanssa leikkiminen, vedessä kelluvat lehtiasetelmat (ks. Andy Goldsworthy)
Kalliot: kalliomaalaukset (”pyhät paikat ja vesireitit”), huom. vesiliukoinen ja ohut maali! Miniatyyrimaailmat (maahisen, hiiren tms. maailma) koloihin
Puut ja pensaat: koristeltu puu, pihlajanmarjanauhat, tuulikanteleet puunpalasista, välkehtivät jutut, itsetehdyt tuulenpesät ja risupallot, tuulipiirturit
Ruohikko: lehtiasetelmat, kulmikkaat piirrokset ruokojen avulla
Kukkaniitty: asetelmat ja kuviot erivärisistä kukista (ks. Andy Goldsworthy)
Kaislikko/ruovikko: sidotut ruokokimput, ruoko on myös käyttökelpoinen askartelumateriaali
Merenranta: merelle lähetetyt kelluvat jutut, esim. lehtiveneet ja kukkaseppeleet
Kaupunkiympäristö: ajankohtaista kaupunkiympäristökysymystä kommentoiva teos tai ele
Materiaaleja:
Risut, lehdet, kepit, kävyt, muta (mutamaalaus), kivet (kivivärikartta)...
Lumi ja jää (veistokset)
Roskat (roskaveistos)
Pihavalo/katuvalo (mitä valo rajaa; valokeila vs. pimeys)
Sää: sade, pyry, räntä, pilvet, tuuli
Lisämateriaaleja:
Outo tavara (millaisia rinnastuksia sen avulla voi luoda luontoon)
Valo: Valaistu yksityiskohta (vaatii tosin esim. taskulampun)
Naru: rajattu yksityiskohta
Kaukoputki jolla näkee johonkin kauempana olevaan yksityiskohtaan
Peili (näyttää jännittävältä luonnossa; asentoa vaihtamalla peili näyttää eri asioita)
Valkoinen kangas tai pahvi: odotetaan mitä sen päälle kertyy tai mitä jälkiä jää jonkun ajan kuluessa (ts. luonnon tekemä taideteos)
Kirkkaanväriset muistilaput maisemassa: kiinnittävät huomion, etäisyyksien leikki, mihin asti katse yltää, ympäristöstä tulee vähän epätodellisen oloinen: kuka näitä lappuja on ripotellut...
Prosessit
• Sulava jääfiguuri
• Kasvava teos, muuttaa muotoaan (esim. kehyksensä yli kasvava kasvi)
• Liukenevasta materiaalista tehty teos
• Varjon siirtyminen
• Auringon haalistavuus
• Kertyvyys: lumi- ja vesisade
Historia, aika
• Tulevaisuuden aavistus, esim. merenpinnan nousu
Teot
• Siivousperformanssi (huom. ”Esteettinen ulottuvuus”...)
• Tuulipiirturi: kiinnitetään tussi tuulessa heiluvaan puunoksaan tai pensaanhaaraan, pidetään kärjen alla paperia ja katsotaan millaista jälkeä tuuli piirtää kynän avulla paperille (ks. linkki Tuula Närhinen)
• Tuulessa lennättäminen, tuulen viemää
• Hiekkaan piirtäminen
• Vedellä piirtäminen, piirrosten haihtuminen
• Suoran viivan käveleminen
• Piirretään lähialueen kartalle suora viiva joka pyritään sitten kävelemään (suoraan) maastossa. Tai piirretään kartalle ympyrä, jonka sisällä kävellään esim. kaikki joenpenkat tai muut sovitut kohteet
Minä maisemassa
• hiekkaan, lehtiin, lumeen osittain hautautuneena
Ääni, musiikki
Nettilinkkejä:
Seuraavilta sivuilta löytyy kattava valikoima kansainvälisiä ympäristötaiteilijoita:
www.earthworks.org
www.greenmuseum.org
www.the-artists.org/movement/Land__Environmental.html
Robert Smithsonin kotisivut: www.robertsmithson.com
Richard Longin kotisivut: www.richardlong.org
Ja erityisesti suosittelen Andy Goldsworthyn sivuja, niiltä saa eniten vinkkejä (valitse etusivulta vasemman laidan valikosta ’Browse the catalogue’, jonka jälkeen teoskuvia voi katsella aiheen, materiaalin jne. mukaan): www.goldsworthy.cc.gla.ac.uk/
Huikeita klassikoiksi muodostuneita ympäristötaideteoksia Christolta ja Jeanne-Claudelta: www.christojeanneclaude.net
Agnes Denesin vehnäpelto Manhattanilla:
www.bravinlee.com/artists/denes/images/Denes-Comp-Wheatfield-web.jpg
ja Denesin puuvuori:
www.bravinlee.com/artists/denes/images/TM-Double-Image-1.jpg
Suomalaista ympäristötaidetta: www.environmentalart.net
Tuula Närhisen kiinnostavia teoksia seuraavissa linkeissä:
www.harakka.fi/narhinen (eläinten näkökulmaa ”simuloivat” kamerat, erittäin hauskoja!)
www.harakka.fi/2000/lansituuli/tuula (tuulipiirturit - hauska idea sovellettavaksi)
Kevätseurantaa luontokerhoissa
Luontokerhoissa kannattaa seurata kevään heräämistä säännöllisesti. Milloin ilmestyvät ensimmäiset leskenlehdet? Vihertääkö koivu jo? Näkikö joku kerholainen leppäkertun kivellä tai nokkosperhosen lentelemässä?
Kerhopaikan pienessä lähimetsässä tai puistossa on hyvä tarkkailla kevään heräämistä. Myös koulun piha muuttuu kevään myötä. Kekomuurahaiset alkavat taas kantaa neulasia ja rakentaa kekoaan. Koivuihin ilmestyy silmut ja ojissa on sammakonkutua ja myöhemmin nuijapäitä. Luupit ovat oiva väline kevään merkkien lähempään tarkkailuun ja saavat lapset innostumaan kasvien yksityiskohtien näkyessä, muurahaisen kasvaessa jättiläiseksi ja kivien muuttuessa jäävuoriksi.
Kerholaiset voivat piiloutua omiin luontokoloihinsa ja tarkkailla sieltä hiljaa kevättä. Jos vaikka siili uskaltautuisi liikkeelle, leppäkerttu laskeutuisi olkapäälle tai nokkosperhonen liihottelisi ohi. Kevät on hyvää aikaa herkistää aistinsa ja pysähtyä tarkkailemaan luontoa. Lajien ohella kerhoissa voidaan tutkia esimerkiksi luonnon tuoksuja, värejä ja erituntuisia pintoja.
Luonto-Liiton kevätseurantaan kuuluvat lajit löydät internetsivuilta: www.luontoliitto.fi/kevatseuranta. Kevätseurantakortteja voi tulostaa kevätseuranta-sivuilta tai tilata lomakkeet kerhon käyttöön Luonto-Liitosta. Lomakkeisiin jokainen voi merkitä, milloin mikäkin laji on nähty ja kuinka runsaslukuisena.
Havaintorikasta kevättä!
Kirjoittaja on Terhi Niinimäki joka toimii Luonto-Liiton Uudenmaanpiirin lastentoiminnan koordinaattorina.
Kerhopaikan pienessä lähimetsässä tai puistossa on hyvä tarkkailla kevään heräämistä. Myös koulun piha muuttuu kevään myötä. Kekomuurahaiset alkavat taas kantaa neulasia ja rakentaa kekoaan. Koivuihin ilmestyy silmut ja ojissa on sammakonkutua ja myöhemmin nuijapäitä. Luupit ovat oiva väline kevään merkkien lähempään tarkkailuun ja saavat lapset innostumaan kasvien yksityiskohtien näkyessä, muurahaisen kasvaessa jättiläiseksi ja kivien muuttuessa jäävuoriksi.
Kerholaiset voivat piiloutua omiin luontokoloihinsa ja tarkkailla sieltä hiljaa kevättä. Jos vaikka siili uskaltautuisi liikkeelle, leppäkerttu laskeutuisi olkapäälle tai nokkosperhonen liihottelisi ohi. Kevät on hyvää aikaa herkistää aistinsa ja pysähtyä tarkkailemaan luontoa. Lajien ohella kerhoissa voidaan tutkia esimerkiksi luonnon tuoksuja, värejä ja erituntuisia pintoja.
Luonto-Liiton kevätseurantaan kuuluvat lajit löydät internetsivuilta: www.luontoliitto.fi/kevatseuranta. Kevätseurantakortteja voi tulostaa kevätseuranta-sivuilta tai tilata lomakkeet kerhon käyttöön Luonto-Liitosta. Lomakkeisiin jokainen voi merkitä, milloin mikäkin laji on nähty ja kuinka runsaslukuisena.
Havaintorikasta kevättä!
Kirjoittaja on Terhi Niinimäki joka toimii Luonto-Liiton Uudenmaanpiirin lastentoiminnan koordinaattorina.
torstai 3. huhtikuuta 2008
Tule mukaan Luonto-Liiton ympäristökasvatustoimintaan!
Luonto-Liitossa aloitti vuodenvaihteessa työnsä Ympäristökasvatusryhmä, jonka puitteissa Liiton vapaaehtoistoimijat, kuten kerhojen ja leirien vetäjät, voivat yhdessä suunnitella ja järjestää ympäristökasvatusta paikallisesti ja valtakunnallisesti. Ryhmän toimenkuva on varsin laaja sisältäen muun muassa Luonto-Liiton leirit, kerhot, nuorten toimintaryhmät, lasten ja nuorten tapahtumat sekä edellisiin liittyvät koulutukset.
Ympäristökasvatusryhmä toimii yhteistyössä Luonto-Liiton lastentoiminnan suunnittelijan kanssa ja ryhmän puheenjohtaja edustaa ryhmää Luonto-Liiton liittohallituksessa.
Vaikka toimenkuva on laaja, on Ympäristökasvatusryhmän toiminta ainakin alkuvaiheessa ollut kuitenkin osallistujiensa kokoista. Lähtökohtana on ollut osallistujalähtöisyys: niitä projekteja on viety eteenpäin, joista ihmiset ovat olleet kiinnostuneita. Tänä keväänä merkittävin projekti on toukokuussa eri paikkakunnilla järjestettävien Vainupäivätapahtumien järjestäminen. Muita työn alla olevia projekteja ovat kevään koulutusten järjestäminen,
Kerhokansion uudistaminen, Ympäristökasvatusohjelmapankin kokoaminen, sekä kerho- ja nuorten toiminnan kehittäminen.
Koska Ympäristökasvatusryhmän toiminta tulee näillä näkymin olemaan projektiluontoista, ei koko ryhmän kokoavaa tapaamista ole suunnitteilla. Eri projektien puitteissa tapaamisia järjestetään tarpeen mukaan ja toki ryhmäläiset tapaavat toisiaan muissa Luonto-Liiton tapahtumissa.
Kaikki ympäristökasvatuksesta kiinnostuneet Luonto-Liiton jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita mukaan ryhmän toimintaan. Ryhmä tarjoaa mahdollisuuksia toteuttaa omia ja yhteisiä projekteja yhdessä muiden aktiivien kanssa. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä ryhmän puheenjohtajaan Kalle Ristikartanoon, s-posti: kalle.ristikartano@humak.edu tai puh. 040 554 1091.
Kerro ideasi kerho- ja nuortentoiminan kehittämiseksi!
Luonto-Liiton Hampaankolo-keskustelufoorumilla voit tuoda muiden tietoon ideasi ja näkemyksesi Luonto-Liiton kerho- ja nuortenryhmätoiminnan kehittämiseksi. Keskustelua seuraa muun muassa Luonto-Liiton liittohallituksen ”ympäristökasvatusministeri”, joten toimivat ideat päätyvät varmasti tavalla tai toisella käyttöön. Löydät keskustelun osoitteesta: www.luontoliitto.fi/hampaankolo -> Ympäristökasvatus & luontokerhot.
Kalle Ristikartano
p. 040-554 1091,
kalle.ristikartano@humak.edu.
Ympäristökasvatusryhmä toimii yhteistyössä Luonto-Liiton lastentoiminnan suunnittelijan kanssa ja ryhmän puheenjohtaja edustaa ryhmää Luonto-Liiton liittohallituksessa.
Vaikka toimenkuva on laaja, on Ympäristökasvatusryhmän toiminta ainakin alkuvaiheessa ollut kuitenkin osallistujiensa kokoista. Lähtökohtana on ollut osallistujalähtöisyys: niitä projekteja on viety eteenpäin, joista ihmiset ovat olleet kiinnostuneita. Tänä keväänä merkittävin projekti on toukokuussa eri paikkakunnilla järjestettävien Vainupäivätapahtumien järjestäminen. Muita työn alla olevia projekteja ovat kevään koulutusten järjestäminen,
Kerhokansion uudistaminen, Ympäristökasvatusohjelmapankin kokoaminen, sekä kerho- ja nuorten toiminnan kehittäminen.
Koska Ympäristökasvatusryhmän toiminta tulee näillä näkymin olemaan projektiluontoista, ei koko ryhmän kokoavaa tapaamista ole suunnitteilla. Eri projektien puitteissa tapaamisia järjestetään tarpeen mukaan ja toki ryhmäläiset tapaavat toisiaan muissa Luonto-Liiton tapahtumissa.
Kaikki ympäristökasvatuksesta kiinnostuneet Luonto-Liiton jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita mukaan ryhmän toimintaan. Ryhmä tarjoaa mahdollisuuksia toteuttaa omia ja yhteisiä projekteja yhdessä muiden aktiivien kanssa. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä ryhmän puheenjohtajaan Kalle Ristikartanoon, s-posti: kalle.ristikartano@humak.edu tai puh. 040 554 1091.
Kerro ideasi kerho- ja nuortentoiminan kehittämiseksi!
Luonto-Liiton Hampaankolo-keskustelufoorumilla voit tuoda muiden tietoon ideasi ja näkemyksesi Luonto-Liiton kerho- ja nuortenryhmätoiminnan kehittämiseksi. Keskustelua seuraa muun muassa Luonto-Liiton liittohallituksen ”ympäristökasvatusministeri”, joten toimivat ideat päätyvät varmasti tavalla tai toisella käyttöön. Löydät keskustelun osoitteesta: www.luontoliitto.fi/hampaankolo -> Ympäristökasvatus & luontokerhot.
Kalle Ristikartano
p. 040-554 1091,
kalle.ristikartano@humak.edu.
keskiviikko 30. tammikuuta 2008
Kerhot tekemään norppia!
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri kutsuu Luonto-Liiton kerhot norppaltalkoisiin!
Suojelutoimista huolimatta Saimaannorpan kanta on ollut viime vuosina laskussa. Norppia on nyt 270 yksilöä. Norppia uhkaavat verkkokalastus ja muuttuva ilmasto; lauhat ja lumettomat talvet vaikeuttavat norppien pesintää.
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri kokoaa näyttelyä saimaannorpasta. Tarkoituksena on kertoa ihmisille norpansuojelusta. Näyttely kiertää ensi vuoden aikana viidellä paikkakunnalla keväästä lähtien. Näyttelypaikkakunnat ovat Lappeenranta, Puumala, Mikkeli, Rantasalmi ja Imatra.
Näyttelyyn tulee tekstiiliteos, jonka toteuttamiseen tarvitaan Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton jäsenistön apua. Tavoitteena on saada teosta varten maaliskuun loppupuolelle mennessä 400 kpl pientä norppaa, jotka on tehty jostain tekstiilimateriaalista. 400 saimaannorppaa on myös norpan suojelutyön tavoite vuoteen 2020 mennessä.
Norppien askartelu on mainio lasten ja perheluontokerhojen askarteluillan teema ja kuka tahansa muukin voi osallistua norppien tekoon. Pääasia on, että niitä tulisi eri puolilta maata eri-ikäisiltä ihmisiltä. Tällöin kukin norppa on oma persoonansa ja jokaisella Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton jäsenellä on mahdollisuus osallistua teoksen tekoon saimaannorpan suojelun hyväksi.
OHJEET
Tavoitteena on saada tekstiiliteokseen 270 saimaannorppaa kuvaamaan norppien nykytilannetta. 130 jäävät odottamaan tavoitteen toteutumista; yhteensä siis 400 saimaannorppaa.
Materiaali:
Materiaalin tulee olla jotain tekstiiliä: kangasta tai lankaa, mieluiten kierrätysmateriaalia. Esim. vanha farkun lahje soveltuu tarkoitukseen hyvin. Materiaalia voi muokata haluamallaan tavalla esim. tusseilla, maalaamalla, ompelulla tai kirjonnalla.
Koko ja muoto
Norpan koon tulisi muodosta riippuen olla maksimissaan noin 6 x 15 cm tai 8 x 12 cm. Yksi tapa on käyttää pohjana SLL:n logoa, mutta myös muunnäköiset ja –muotoiset norpat ovat tervetulleita. Mielikuvituksen ja luovuuden käyttö on toivottavaa, mutta tässä on joitain tuntomerkkejä oikeasta saimaannorpasta:
- väri on yleensä eri asteisen harmaa, mutta myös ruskeita tai lähes mustia norppia esiintyy
- norpan erottaa muista hylkeistä nahassa olevien vaaleiden kiehkuroiden perusteella
- kuutin karva on vaalean harmaa
PALAUTUSAIKA- JA PAIKKA
Liitä jokaiseen norppaan tekijän nimi, paikkakunta ja halutessasi ikä.
Saimaannorpat pitää toimittaa 20.3.2008 mennessä osoitteeseen
Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry
Katariinantori 6
53900 Lappeenranta
Lisätietoja:
Aluepäällikkö Kaarina Tiainen
puh. 050 – 530 3270
saimaa@sll.fi
Lisätietoja saimaannorpasta löytyy mm.
www.sll.fi/luontojaymparisto/monimuotoisuus/saimaannorppa
Kaarina Tiainen
sunnuntai 20. tammikuuta 2008
Talviravintoketjut
Tavoite: Leiriläiset muistavat ravintoketjujen merkityksen ja vahvistetaan ajatusta luonnon itseisarvosta: kaikkia eläimiä ja kasveja tarvitaan. Leiriläiset oppivat havaitsemaan eläinten jälkiä talviluonnossa ja tuntevat talvisen metsän mukavan tutuksi peuhaamisympäristöksi.
Kesto: noin pari tuntia
Paikka: Metsä josta löytyy sopivasti piilopaikkoja ja jossa on turvallista juosta.
Ohjaajat: Vetäjä ja jälkien etsimisessä kolme ohjaajaa ryhmien mukana.
Tarvikkeet: pienet ea-pakkaukset, punaista lankaa, jälkikirja voi olla, roolivaatteet, kukkopilli
Puvut 19 kpl (löytyy Lupista)
4 x päästäinen, hiiri harmaa/ruskea
2 x jänis
1 x kettu
1 x susi
2 x haapa
2 x koivu
4 x kuusi
1x supikoira
1x kärppä
1 x ilves
Ulkona lähdetään etsimään jälkiä 30 min
- Useita villieläimiä on vaikea nähdä, mutta lähdetään etsimään todisteita niiden olemassaolosta. Katsotaan kuinka eteviä ja tarkkoja nuuskijoita olette!
Ympyröikää löytämänne jäljet, kakat ja syödyt oksat sekä kävyt punaisella langalla. Lähtekää ohjaajienne kanssa tutkimusretkelle! Kun ette enää löydä uusia jälkiä, keksikää tarina mitä paikalla on tapahtunut. Keitä siellä liikkui ja mitä ne tekivät?
Ohjaajat kirjaavat havaitut eläimet muistiin ja ohjelman jälkeen muistuttavat lapsia niiden kuvien tai piirrosten viemisestä havaintoseinälle.
Kun löydöt on tehty ja tarinat keksitty, kierretään yhdessä kaikkien neljän ryhmän havainnot ja tarinat läpi.
Muista palaute: kehuja tarinoista!
Ravintoketjut
- Katsotaan metsän kasvien ja eläinten riippuvuutta toisistaan tarkemmin. Metsässä kasvaa kasveja, kuten esimerkiksi puita. Jaan teistä kahdeksalle rooliasun, puuviitan tai paidan. Puut, olkaa ystävällisiä ja tulkaa kasvamaan riviin tänne viereeni.
- kasvinsyöjät syövät kasveja, kuten puita. Esimerkiksi jänikset syövät koivun ja haavan kuorta. (Näiden jälkiähän nähtiinkin) Myyrät ja hiiret syövät kuusenkäpyjen siemeniä. Talvella kun on vähän ruokaa, ne saattavat jyrsiä puiden runkoa. Jaan teistä kuudelle rooliasun, myyrän, jäniksen tai hirven.
- Myyrät, jänikset ja hirvi. Olkaa ystävällisiä ja menkää oman ruokanne luo.
- kasvinsyöjiä syövät pedot, kuten ketut (joiden jälkiä nähtiin), supikoirat ja sudet. Minulla on täällä yksi kettupuku ja yksi susipuku. Susi ja kettu menkää ravintoketjun päähän
- Koska jokainen kasvinsyöjä syö useita kasveja päivässä, kaikkein eniten metsässä on kasveja. Ympärillämmekin näemme eniten juuri puita, eikö niin?
- Kasveja on enemmän kuin kasvinsyöjia, joita taas on enemmän kuin petoja. Susi on ravintoketjun huipulla: se syö lähes kaikkia muita eläimiä. Niitä pitääkin olla paljon, jotta yksi susi saa ruokansa.
- Kasvit, kasvinsyöjät ja pedot. Ottakaa toisistanne kiinni: kädestä tai jos se ei ole vapaa niin hihasta.
- Onko kaikilla kiinni jostain? Nyt kasvit, puut kuolevat. Kun kuolette, menkää kyykkyyn ja nykäiskää kasvnsyöjiä kädestä. Kaikki jotka tuntevat nykäyksen hihassaan tai kädessään, kuolevat ja nykäisevät seuraavaa.
Kun kaikki ovat kyykyssä:
- Huomaatteko! Jokaisella kasvilla ja eläimellä on tärkeä paikkansa ravintoketjussa. Ne ovat riippuvaisia toisistaan ja siksi niitä tulee suojella.
Ravintoketjuleikki
- Seuraavaksi tutustutaan ravintoketjujen hurjaan menoon. Tämä leikki käydään useamman kerran ja kaikki pääsevät kokeilemaan erilaisia rooleja.
- Pysytään tämän kalliotasanteen alueella, ei mennä jyrkänteen lähelle eikä liian kauas. Ei kiivetä puihin. Eläinten selviytymisessä on monta sääntöä, joten kuunnelkaa tarkkaan.
- Lähteä saa vasta kun kaikki ohjeet on käyty läpi ja minä vihellän kukkopilliin.
Kuuset, koivut, haavat
Puut eivät voi liikkua, joten niiden on piilouduttava kasvinsyöjien nälkäisiltä katseilta. Voi etsiytyä paikkoihin, joissa on samanlaisia kasveja turvana. Ehkä kasvinsyöjä ei silloin huomaa juuri sinua. Alussa kasveilla on aikaa rauhassa etsiä sopiva piilo, kasvinsyöjien tulon kuulette kukkopillin vihellyksestä ja huudosta kasvinsyöjät tulevat!
Kasvinsyöjät, jänikset, myyrät ja hiiret
- kun kasvit ovat piiloutuneet paikoilleen, lähtevät kasvinsyöjät etsimään kasveja. Kun kasvinsyöjä löytää ja syö kasvin koskettamalla sitä, kasvi palaa tälle paikalle.
- Jäniksellä suojaväri, käytääkää sitä hyväksenne.
Kasvinsyöjillä on aikaa etsiä ruokaa ennen kuin pedot tulevat. Petojen tulon kuulette kukkopillin vihellyksestä ja huudosta pedot tulee!
Pienpedot: kettu ja supikoira
- kettu lähtee peliin mukaan kun kasvinsyöjät ovat saaneet aikansa temmeltää. Kosketuksesta saaliseläin joutuu pois pelistä. Punaruskea paita
Suurpedot: susi
- susi, metsästää kaikkia eläimiä. Peliin mukaan kun pienpedot ovat temmeltäneet hetken.
Leikin kulku
Ensin kasvit, jota piiloutuvat luontaisiin paikkoihin ja karhu menee talvilevolle. Kasvinsyöjät lähtevät etsimään ruokaa ja löytäessään syövät, jolloin ruoka joutuu pois leikistä. Kukkopillin vihellys ja huuto. Kasvinsyöjät piiloutuvat ja pienpedot lähtevät saalistamaan. Tämä ilmoitetaan jollain merkillä tai huutamalla. Saatuaan kiinni eläimen ne syövät, jolloin ruoka joutuu pois leikistä.
Kukkopillin vihellys ja huuto. Suurpeto lähtee saalistamaan ja syö kasvinsyöjiä ja muita petoja.
Loppumerkki on kolme pitkää kukkopillin vihellystä ja huuto, peli päättyy. Palataan takaisin. Voidaan ottaa pari kertaa uusiksi, jos lapset jaksavat. Syvä hanki voi tehdä leikkimisestä hankalaa ja raskasta. Tauolla henkeä vedettäessä voi johdatella keskustelua suojavärin ja piiloutumisen merkityksestä eläimille.
Käytön jälkeen muistanet kuivata ja korjata varusteet!
Tavoite: Leiriläiset muistavat ravintoketjujen merkityksen ja vahvistetaan ajatusta luonnon itseisarvosta: kaikkia eläimiä ja kasveja tarvitaan. Leiriläiset oppivat havaitsemaan eläinten jälkiä talviluonnossa ja tuntevat talvisen metsän mukavan tutuksi peuhaamisympäristöksi.
Kesto: noin pari tuntia
Paikka: Metsä josta löytyy sopivasti piilopaikkoja ja jossa on turvallista juosta.
Ohjaajat: Vetäjä ja jälkien etsimisessä kolme ohjaajaa ryhmien mukana.
Tarvikkeet: pienet ea-pakkaukset, punaista lankaa, jälkikirja voi olla, roolivaatteet, kukkopilli
Puvut 19 kpl (löytyy Lupista)
4 x päästäinen, hiiri harmaa/ruskea
2 x jänis
1 x kettu
1 x susi
2 x haapa
2 x koivu
4 x kuusi
1x supikoira
1x kärppä
1 x ilves
Ulkona lähdetään etsimään jälkiä 30 min
- Useita villieläimiä on vaikea nähdä, mutta lähdetään etsimään todisteita niiden olemassaolosta. Katsotaan kuinka eteviä ja tarkkoja nuuskijoita olette!
Ympyröikää löytämänne jäljet, kakat ja syödyt oksat sekä kävyt punaisella langalla. Lähtekää ohjaajienne kanssa tutkimusretkelle! Kun ette enää löydä uusia jälkiä, keksikää tarina mitä paikalla on tapahtunut. Keitä siellä liikkui ja mitä ne tekivät?
Ohjaajat kirjaavat havaitut eläimet muistiin ja ohjelman jälkeen muistuttavat lapsia niiden kuvien tai piirrosten viemisestä havaintoseinälle.
Kun löydöt on tehty ja tarinat keksitty, kierretään yhdessä kaikkien neljän ryhmän havainnot ja tarinat läpi.
Muista palaute: kehuja tarinoista!
Ravintoketjut
- Katsotaan metsän kasvien ja eläinten riippuvuutta toisistaan tarkemmin. Metsässä kasvaa kasveja, kuten esimerkiksi puita. Jaan teistä kahdeksalle rooliasun, puuviitan tai paidan. Puut, olkaa ystävällisiä ja tulkaa kasvamaan riviin tänne viereeni.
- kasvinsyöjät syövät kasveja, kuten puita. Esimerkiksi jänikset syövät koivun ja haavan kuorta. (Näiden jälkiähän nähtiinkin) Myyrät ja hiiret syövät kuusenkäpyjen siemeniä. Talvella kun on vähän ruokaa, ne saattavat jyrsiä puiden runkoa. Jaan teistä kuudelle rooliasun, myyrän, jäniksen tai hirven.
- Myyrät, jänikset ja hirvi. Olkaa ystävällisiä ja menkää oman ruokanne luo.
- kasvinsyöjiä syövät pedot, kuten ketut (joiden jälkiä nähtiin), supikoirat ja sudet. Minulla on täällä yksi kettupuku ja yksi susipuku. Susi ja kettu menkää ravintoketjun päähän
- Koska jokainen kasvinsyöjä syö useita kasveja päivässä, kaikkein eniten metsässä on kasveja. Ympärillämmekin näemme eniten juuri puita, eikö niin?
- Kasveja on enemmän kuin kasvinsyöjia, joita taas on enemmän kuin petoja. Susi on ravintoketjun huipulla: se syö lähes kaikkia muita eläimiä. Niitä pitääkin olla paljon, jotta yksi susi saa ruokansa.
- Kasvit, kasvinsyöjät ja pedot. Ottakaa toisistanne kiinni: kädestä tai jos se ei ole vapaa niin hihasta.
- Onko kaikilla kiinni jostain? Nyt kasvit, puut kuolevat. Kun kuolette, menkää kyykkyyn ja nykäiskää kasvnsyöjiä kädestä. Kaikki jotka tuntevat nykäyksen hihassaan tai kädessään, kuolevat ja nykäisevät seuraavaa.
Kun kaikki ovat kyykyssä:
- Huomaatteko! Jokaisella kasvilla ja eläimellä on tärkeä paikkansa ravintoketjussa. Ne ovat riippuvaisia toisistaan ja siksi niitä tulee suojella.
Ravintoketjuleikki
- Seuraavaksi tutustutaan ravintoketjujen hurjaan menoon. Tämä leikki käydään useamman kerran ja kaikki pääsevät kokeilemaan erilaisia rooleja.
- Pysytään tämän kalliotasanteen alueella, ei mennä jyrkänteen lähelle eikä liian kauas. Ei kiivetä puihin. Eläinten selviytymisessä on monta sääntöä, joten kuunnelkaa tarkkaan.
- Lähteä saa vasta kun kaikki ohjeet on käyty läpi ja minä vihellän kukkopilliin.
Kuuset, koivut, haavat
Puut eivät voi liikkua, joten niiden on piilouduttava kasvinsyöjien nälkäisiltä katseilta. Voi etsiytyä paikkoihin, joissa on samanlaisia kasveja turvana. Ehkä kasvinsyöjä ei silloin huomaa juuri sinua. Alussa kasveilla on aikaa rauhassa etsiä sopiva piilo, kasvinsyöjien tulon kuulette kukkopillin vihellyksestä ja huudosta kasvinsyöjät tulevat!
Kasvinsyöjät, jänikset, myyrät ja hiiret
- kun kasvit ovat piiloutuneet paikoilleen, lähtevät kasvinsyöjät etsimään kasveja. Kun kasvinsyöjä löytää ja syö kasvin koskettamalla sitä, kasvi palaa tälle paikalle.
- Jäniksellä suojaväri, käytääkää sitä hyväksenne.
Kasvinsyöjillä on aikaa etsiä ruokaa ennen kuin pedot tulevat. Petojen tulon kuulette kukkopillin vihellyksestä ja huudosta pedot tulee!
Pienpedot: kettu ja supikoira
- kettu lähtee peliin mukaan kun kasvinsyöjät ovat saaneet aikansa temmeltää. Kosketuksesta saaliseläin joutuu pois pelistä. Punaruskea paita
Suurpedot: susi
- susi, metsästää kaikkia eläimiä. Peliin mukaan kun pienpedot ovat temmeltäneet hetken.
Leikin kulku
Ensin kasvit, jota piiloutuvat luontaisiin paikkoihin ja karhu menee talvilevolle. Kasvinsyöjät lähtevät etsimään ruokaa ja löytäessään syövät, jolloin ruoka joutuu pois leikistä. Kukkopillin vihellys ja huuto. Kasvinsyöjät piiloutuvat ja pienpedot lähtevät saalistamaan. Tämä ilmoitetaan jollain merkillä tai huutamalla. Saatuaan kiinni eläimen ne syövät, jolloin ruoka joutuu pois leikistä.
Kukkopillin vihellys ja huuto. Suurpeto lähtee saalistamaan ja syö kasvinsyöjiä ja muita petoja.
Loppumerkki on kolme pitkää kukkopillin vihellystä ja huuto, peli päättyy. Palataan takaisin. Voidaan ottaa pari kertaa uusiksi, jos lapset jaksavat. Syvä hanki voi tehdä leikkimisestä hankalaa ja raskasta. Tauolla henkeä vedettäessä voi johdatella keskustelua suojavärin ja piiloutumisen merkityksestä eläimille.
Käytön jälkeen muistanet kuivata ja korjata varusteet!
Helppoja vesitutkimuksia
Tunnistatko sinilevän?
Kesän tullessa rannoille ilmestyvät erilaiset levät. Keväällä ei vielä sinilevää esiinny, mutta loppukesästä ja syksyllä sitä voi olla nähtävissä. Mutta tunnistatko sinilevän?
Tässä pari helppoa tapaa tunnistaa sinilevä kerhossa tai leirillä. Kaada leväistä vettä lasiin ja anna sen olla tunnin verran paikallaan. Jos veden pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, levä on sinilevää. Vaihtoehtoisesti kokeile levää kepillä. Jos levämassaa jää roikkumaan keppiin, se on jotain rihmalevää. Jos se taas hajoaa hiukkasiksi, se on sinilevää.
Omat levähavainnot kannattaa lähettää Merentutkimuslaitokselle, joka kerää havaintoja. Helpot ohjeet löytyvät Ympäristökeskuksen ja Merentutkimuslaitoksen sivuilta. Havainnot voi ilmoittaa Merentutkimuslaitokselle faksilla, sähköpostilla, kännykällä tai soittamalla ihan tavallisen puhelun.
Helpot ohjeet sinilevän tunnistamiseen ja leväesiintymän runsauden arviointiin.
Lähetä omat levähavainnot Merentutkimuslaitokselle!
Onko vesi kirkasta?
Veden sameuteen vaikuttaa vuodenaika, pelloilta ja pohjasta irtoavan maa-aineksen sekä levien määrä. Milloin vesi on kirkasta? Milloin se samenee?
Veden sameutta kuvataan näkösyvyydellä. Sen pitkäaikainen seuranta kertoo vesistön tilasta. Näkösyvyyden mittaus on helppo tehdä lähes missä tahansa rannassa, kerhossa tai leirillä. Veden sameuden vaihteluista voi hyvin raportoida vaikka paikallislehteen.
Näkösyvyyttä mitataan laskemalla narun päässä 20 cm halkaisijaltaan oleva valkoinen levy veteen ja katsomalla milloin se häviää näkyvistä. Levynä voi käyttää ämpärin kantta, joita saa vaikka koulun keittiöistä. Kannen alapuolelle kiinnitetään kivi painoksi ja naruun laitetaan merkit 10 cm välein.
Ohjeet näkösyvyyden mittaukseen ja levyn tekemiseen.
Kesän tullessa rannoille ilmestyvät erilaiset levät. Keväällä ei vielä sinilevää esiinny, mutta loppukesästä ja syksyllä sitä voi olla nähtävissä. Mutta tunnistatko sinilevän?
Tässä pari helppoa tapaa tunnistaa sinilevä kerhossa tai leirillä. Kaada leväistä vettä lasiin ja anna sen olla tunnin verran paikallaan. Jos veden pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, levä on sinilevää. Vaihtoehtoisesti kokeile levää kepillä. Jos levämassaa jää roikkumaan keppiin, se on jotain rihmalevää. Jos se taas hajoaa hiukkasiksi, se on sinilevää.
Omat levähavainnot kannattaa lähettää Merentutkimuslaitokselle, joka kerää havaintoja. Helpot ohjeet löytyvät Ympäristökeskuksen ja Merentutkimuslaitoksen sivuilta. Havainnot voi ilmoittaa Merentutkimuslaitokselle faksilla, sähköpostilla, kännykällä tai soittamalla ihan tavallisen puhelun.
Helpot ohjeet sinilevän tunnistamiseen ja leväesiintymän runsauden arviointiin.
Lähetä omat levähavainnot Merentutkimuslaitokselle!
Onko vesi kirkasta?
Veden sameuteen vaikuttaa vuodenaika, pelloilta ja pohjasta irtoavan maa-aineksen sekä levien määrä. Milloin vesi on kirkasta? Milloin se samenee?
Veden sameutta kuvataan näkösyvyydellä. Sen pitkäaikainen seuranta kertoo vesistön tilasta. Näkösyvyyden mittaus on helppo tehdä lähes missä tahansa rannassa, kerhossa tai leirillä. Veden sameuden vaihteluista voi hyvin raportoida vaikka paikallislehteen.
Näkösyvyyttä mitataan laskemalla narun päässä 20 cm halkaisijaltaan oleva valkoinen levy veteen ja katsomalla milloin se häviää näkyvistä. Levynä voi käyttää ämpärin kantta, joita saa vaikka koulun keittiöistä. Kannen alapuolelle kiinnitetään kivi painoksi ja naruun laitetaan merkit 10 cm välein.
Ohjeet näkösyvyyden mittaukseen ja levyn tekemiseen.
Talviohjelmia kerhoihin ja leireille
Talviohjelmia kerhoihin ja leireille
Talven taikaa vihkossa kerrotaan lumesta ja jäästä, revontulista ja eläinten talvehtimisesta, jäljistä ja kansanperinteestä. Jokaisesta aiheesta löytyy taustatietoa sekä tekemistä, kuten erilaisia leikkejä ja tutkimuksia. Mukana on myös aisti- ja herkkyysharjoituksia.
Saalistusleikki
Saalistusleikki on takaa- ajoleikki, jossa rooleja voidaan vaihdella esim. leikkipaikan mukaan. Leikissä on yksi saalistava peto ja loput leikkijöistä ovat saaliita. Mahdollisia peto- saalisyhdistelmiä ovat esimerkiksi kanahaukka ja peltomyyrät tai varpushaukka ja varpuset.
Kiinnisaadusta saaliista tulee uusi peto. Haukka voi myös kerätä saaliit pesäänsä. Tällöin leikin loppuvaiheessa saalistaminen on vaikeampaa, koska saaliseläimiä on enää vähän jäljellä. Saaliseläimet voivat suojautua haukalta muodostamalla esim. kolmen varpusen parvia, jolloin haukka ei voi pyydystää niitä. Parvi ei saa olla liian kauan yhdessä. Kun haukka on laskenut viiteen, parvessa olevien varpusten on liityttävä uuteen parveen.
Veistosnäyttely
Veistosnäyttely toteutuu parhaiten metsässä. Leikin ohjaaja kertoo, että tällä paikalla on suurten taiteilijoiden työpaja. Lapset saavat pienissä ryhmissä tehtäväkseen etsiä luonnosta veistoksia. Näitä voivat olla esim. lumen peittämät kasvit, oksat, kivet tai vaikkapa jääpuikot. Lapset miettivät kuka taiteilija veistoksen on luonut: onko se esim. Pakkasherra, Lumikuningatar vaiko Pohjoistuuli. Lapset nimeävät löytämänsä veistokset . Lopuksi järjestetään veistosnäyttely, jolloin kaikki ryhmät esittelevät löytönsä toisilleen.
Talven taikaa -vihko on Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tekemä.
Maakasvatusyhdistyksen Maakävelykansioista löytyy myös talvella tehtäviä maakävelyitä, joiden harjoituksia löytyy myös Talven taikaa -vihkossa. Jos haluaa tehdä oikeaoppisesti koko tunnin mittaisen maakävelyn, löytyy kansioista yksityiskohtaiset ohjeet. Kansioita voi lainata ainakin keskustoimistolta ja Lupin toimistolta. Voit myös ehdottaa piirin hallitukselle kansioiden hankkimista Maakasvatusyhdistyksestä.
Ympäristöetsiville löytyy Vihreät varjot -kirjan sivulta 86 talvioksamerkintä: metsästä merkataan 10 mahdollisimman erilaista lehtipuun oksaa ja yritetään arvata mitä puita ne ovat. Puut käydään tunnistamassa keväällä, kun lehdet ovat puhjenneet.
Heti tämän perästä löytyy lumijälkien selvittelytehtävä, joka sopii etenkin uuden lumen ja keväthankikeleihin.
Talven taikaa vihkossa kerrotaan lumesta ja jäästä, revontulista ja eläinten talvehtimisesta, jäljistä ja kansanperinteestä. Jokaisesta aiheesta löytyy taustatietoa sekä tekemistä, kuten erilaisia leikkejä ja tutkimuksia. Mukana on myös aisti- ja herkkyysharjoituksia.
Saalistusleikki
Saalistusleikki on takaa- ajoleikki, jossa rooleja voidaan vaihdella esim. leikkipaikan mukaan. Leikissä on yksi saalistava peto ja loput leikkijöistä ovat saaliita. Mahdollisia peto- saalisyhdistelmiä ovat esimerkiksi kanahaukka ja peltomyyrät tai varpushaukka ja varpuset.
Kiinnisaadusta saaliista tulee uusi peto. Haukka voi myös kerätä saaliit pesäänsä. Tällöin leikin loppuvaiheessa saalistaminen on vaikeampaa, koska saaliseläimiä on enää vähän jäljellä. Saaliseläimet voivat suojautua haukalta muodostamalla esim. kolmen varpusen parvia, jolloin haukka ei voi pyydystää niitä. Parvi ei saa olla liian kauan yhdessä. Kun haukka on laskenut viiteen, parvessa olevien varpusten on liityttävä uuteen parveen.
Veistosnäyttely
Veistosnäyttely toteutuu parhaiten metsässä. Leikin ohjaaja kertoo, että tällä paikalla on suurten taiteilijoiden työpaja. Lapset saavat pienissä ryhmissä tehtäväkseen etsiä luonnosta veistoksia. Näitä voivat olla esim. lumen peittämät kasvit, oksat, kivet tai vaikkapa jääpuikot. Lapset miettivät kuka taiteilija veistoksen on luonut: onko se esim. Pakkasherra, Lumikuningatar vaiko Pohjoistuuli. Lapset nimeävät löytämänsä veistokset . Lopuksi järjestetään veistosnäyttely, jolloin kaikki ryhmät esittelevät löytönsä toisilleen.
Talven taikaa -vihko on Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tekemä.
Maakasvatusyhdistyksen Maakävelykansioista löytyy myös talvella tehtäviä maakävelyitä, joiden harjoituksia löytyy myös Talven taikaa -vihkossa. Jos haluaa tehdä oikeaoppisesti koko tunnin mittaisen maakävelyn, löytyy kansioista yksityiskohtaiset ohjeet. Kansioita voi lainata ainakin keskustoimistolta ja Lupin toimistolta. Voit myös ehdottaa piirin hallitukselle kansioiden hankkimista Maakasvatusyhdistyksestä.
Ympäristöetsiville löytyy Vihreät varjot -kirjan sivulta 86 talvioksamerkintä: metsästä merkataan 10 mahdollisimman erilaista lehtipuun oksaa ja yritetään arvata mitä puita ne ovat. Puut käydään tunnistamassa keväällä, kun lehdet ovat puhjenneet.
Heti tämän perästä löytyy lumijälkien selvittelytehtävä, joka sopii etenkin uuden lumen ja keväthankikeleihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)