keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Kerhot tekemään norppia!


Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri kutsuu Luonto-Liiton kerhot norppaltalkoisiin!

Suojelutoimista huolimatta Saimaannorpan kanta on ollut viime vuosina laskussa. Norppia on nyt 270 yksilöä. Norppia uhkaavat verkkokalastus ja muuttuva ilmasto; lauhat ja lumettomat talvet vaikeuttavat norppien pesintää.

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri kokoaa näyttelyä saimaannorpasta. Tarkoituksena on kertoa ihmisille norpansuojelusta. Näyttely kiertää ensi vuoden aikana viidellä paikkakunnalla keväästä lähtien. Näyttelypaikkakunnat ovat Lappeenranta, Puumala, Mikkeli, Rantasalmi ja Imatra.

Näyttelyyn tulee tekstiiliteos, jonka toteuttamiseen tarvitaan Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton jäsenistön apua. Tavoitteena on saada teosta varten maaliskuun loppupuolelle mennessä 400 kpl pientä norppaa, jotka on tehty jostain tekstiilimateriaalista. 400 saimaannorppaa on myös norpan suojelutyön tavoite vuoteen 2020 mennessä.

Norppien askartelu on mainio lasten ja perheluontokerhojen askarteluillan teema ja kuka tahansa muukin voi osallistua norppien tekoon. Pääasia on, että niitä tulisi eri puolilta maata eri-ikäisiltä ihmisiltä. Tällöin kukin norppa on oma persoonansa ja jokaisella Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton jäsenellä on mahdollisuus osallistua teoksen tekoon saimaannorpan suojelun hyväksi.


OHJEET

Tavoitteena on saada tekstiiliteokseen 270 saimaannorppaa kuvaamaan norppien nykytilannetta. 130 jäävät odottamaan tavoitteen toteutumista; yhteensä siis 400 saimaannorppaa.

Materiaali:
Materiaalin tulee olla jotain tekstiiliä: kangasta tai lankaa, mieluiten kierrätysmateriaalia. Esim. vanha farkun lahje soveltuu tarkoitukseen hyvin. Materiaalia voi muokata haluamallaan tavalla esim. tusseilla, maalaamalla, ompelulla tai kirjonnalla.

Koko ja muoto
Norpan koon tulisi muodosta riippuen olla maksimissaan noin 6 x 15 cm tai 8 x 12 cm. Yksi tapa on käyttää pohjana SLL:n logoa, mutta myös muunnäköiset ja –muotoiset norpat ovat tervetulleita. Mielikuvituksen ja luovuuden käyttö on toivottavaa, mutta tässä on joitain tuntomerkkejä oikeasta saimaannorpasta:
- väri on yleensä eri asteisen harmaa, mutta myös ruskeita tai lähes mustia norppia esiintyy
- norpan erottaa muista hylkeistä nahassa olevien vaaleiden kiehkuroiden perusteella
- kuutin karva on vaalean harmaa

PALAUTUSAIKA- JA PAIKKA

Liitä jokaiseen norppaan tekijän nimi, paikkakunta ja halutessasi ikä.

Saimaannorpat pitää toimittaa 20.3.2008 mennessä osoitteeseen

Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry
Katariinantori 6
53900 Lappeenranta

Lisätietoja:
Aluepäällikkö Kaarina Tiainen
puh. 050 – 530 3270
saimaa@sll.fi

Lisätietoja saimaannorpasta löytyy mm.
www.sll.fi/luontojaymparisto/monimuotoisuus/saimaannorppa

Kaarina Tiainen

sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Talviravintoketjut

Tavoite: Leiriläiset muistavat ravintoketjujen merkityksen ja vahvistetaan ajatusta luonnon itseisarvosta: kaikkia eläimiä ja kasveja tarvitaan. Leiriläiset oppivat havaitsemaan eläinten jälkiä talviluonnossa ja tuntevat talvisen metsän mukavan tutuksi peuhaamisympäristöksi.

Kesto: noin pari tuntia
Paikka: Metsä josta löytyy sopivasti piilopaikkoja ja jossa on turvallista juosta.
Ohjaajat: Vetäjä ja jälkien etsimisessä kolme ohjaajaa ryhmien mukana.
Tarvikkeet: pienet ea-pakkaukset, punaista lankaa, jälkikirja voi olla, roolivaatteet, kukkopilli

Puvut 19 kpl (löytyy Lupista)
4 x päästäinen, hiiri harmaa/ruskea
2 x jänis
1 x kettu
1 x susi
2 x haapa
2 x koivu
4 x kuusi
1x supikoira
1x kärppä
1 x ilves


Ulkona lähdetään etsimään jälkiä 30 min

- Useita villieläimiä on vaikea nähdä, mutta lähdetään etsimään todisteita niiden olemassaolosta. Katsotaan kuinka eteviä ja tarkkoja nuuskijoita olette!

Ympyröikää löytämänne jäljet, kakat ja syödyt oksat sekä kävyt punaisella langalla. Lähtekää ohjaajienne kanssa tutkimusretkelle! Kun ette enää löydä uusia jälkiä, keksikää tarina mitä paikalla on tapahtunut. Keitä siellä liikkui ja mitä ne tekivät?

Ohjaajat kirjaavat havaitut eläimet muistiin ja ohjelman jälkeen muistuttavat lapsia niiden kuvien tai piirrosten viemisestä havaintoseinälle.

Kun löydöt on tehty ja tarinat keksitty, kierretään yhdessä kaikkien neljän ryhmän havainnot ja tarinat läpi.

Muista palaute: kehuja tarinoista!


Ravintoketjut

- Katsotaan metsän kasvien ja eläinten riippuvuutta toisistaan tarkemmin. Metsässä kasvaa kasveja, kuten esimerkiksi puita. Jaan teistä kahdeksalle rooliasun, puuviitan tai paidan. Puut, olkaa ystävällisiä ja tulkaa kasvamaan riviin tänne viereeni.

- kasvinsyöjät syövät kasveja, kuten puita. Esimerkiksi jänikset syövät koivun ja haavan kuorta. (Näiden jälkiähän nähtiinkin) Myyrät ja hiiret syövät kuusenkäpyjen siemeniä. Talvella kun on vähän ruokaa, ne saattavat jyrsiä puiden runkoa. Jaan teistä kuudelle rooliasun, myyrän, jäniksen tai hirven.

- Myyrät, jänikset ja hirvi. Olkaa ystävällisiä ja menkää oman ruokanne luo.

- kasvinsyöjiä syövät pedot, kuten ketut (joiden jälkiä nähtiin), supikoirat ja sudet. Minulla on täällä yksi kettupuku ja yksi susipuku. Susi ja kettu menkää ravintoketjun päähän

- Koska jokainen kasvinsyöjä syö useita kasveja päivässä, kaikkein eniten metsässä on kasveja. Ympärillämmekin näemme eniten juuri puita, eikö niin?

- Kasveja on enemmän kuin kasvinsyöjia, joita taas on enemmän kuin petoja. Susi on ravintoketjun huipulla: se syö lähes kaikkia muita eläimiä. Niitä pitääkin olla paljon, jotta yksi susi saa ruokansa.

- Kasvit, kasvinsyöjät ja pedot. Ottakaa toisistanne kiinni: kädestä tai jos se ei ole vapaa niin hihasta.

- Onko kaikilla kiinni jostain? Nyt kasvit, puut kuolevat. Kun kuolette, menkää kyykkyyn ja nykäiskää kasvnsyöjiä kädestä. Kaikki jotka tuntevat nykäyksen hihassaan tai kädessään, kuolevat ja nykäisevät seuraavaa.

Kun kaikki ovat kyykyssä:

- Huomaatteko! Jokaisella kasvilla ja eläimellä on tärkeä paikkansa ravintoketjussa. Ne ovat riippuvaisia toisistaan ja siksi niitä tulee suojella.


Ravintoketjuleikki

- Seuraavaksi tutustutaan ravintoketjujen hurjaan menoon. Tämä leikki käydään useamman kerran ja kaikki pääsevät kokeilemaan erilaisia rooleja.

- Pysytään tämän kalliotasanteen alueella, ei mennä jyrkänteen lähelle eikä liian kauas. Ei kiivetä puihin. Eläinten selviytymisessä on monta sääntöä, joten kuunnelkaa tarkkaan.
- Lähteä saa vasta kun kaikki ohjeet on käyty läpi ja minä vihellän kukkopilliin.



Kuuset, koivut, haavat
Puut eivät voi liikkua, joten niiden on piilouduttava kasvinsyöjien nälkäisiltä katseilta. Voi etsiytyä paikkoihin, joissa on samanlaisia kasveja turvana. Ehkä kasvinsyöjä ei silloin huomaa juuri sinua. Alussa kasveilla on aikaa rauhassa etsiä sopiva piilo, kasvinsyöjien tulon kuulette kukkopillin vihellyksestä ja huudosta kasvinsyöjät tulevat!

Kasvinsyöjät, jänikset, myyrät ja hiiret
- kun kasvit ovat piiloutuneet paikoilleen, lähtevät kasvinsyöjät etsimään kasveja. Kun kasvinsyöjä löytää ja syö kasvin koskettamalla sitä, kasvi palaa tälle paikalle.
- Jäniksellä suojaväri, käytääkää sitä hyväksenne.
Kasvinsyöjillä on aikaa etsiä ruokaa ennen kuin pedot tulevat. Petojen tulon kuulette kukkopillin vihellyksestä ja huudosta pedot tulee!

Pienpedot: kettu ja supikoira
- kettu lähtee peliin mukaan kun kasvinsyöjät ovat saaneet aikansa temmeltää. Kosketuksesta saaliseläin joutuu pois pelistä. Punaruskea paita

Suurpedot: susi
- susi, metsästää kaikkia eläimiä. Peliin mukaan kun pienpedot ovat temmeltäneet hetken.


Leikin kulku
Ensin kasvit, jota piiloutuvat luontaisiin paikkoihin ja karhu menee talvilevolle. Kasvinsyöjät lähtevät etsimään ruokaa ja löytäessään syövät, jolloin ruoka joutuu pois leikistä. Kukkopillin vihellys ja huuto. Kasvinsyöjät piiloutuvat ja pienpedot lähtevät saalistamaan. Tämä ilmoitetaan jollain merkillä tai huutamalla. Saatuaan kiinni eläimen ne syövät, jolloin ruoka joutuu pois leikistä.
Kukkopillin vihellys ja huuto. Suurpeto lähtee saalistamaan ja syö kasvinsyöjiä ja muita petoja.
Loppumerkki on kolme pitkää kukkopillin vihellystä ja huuto, peli päättyy. Palataan takaisin. Voidaan ottaa pari kertaa uusiksi, jos lapset jaksavat. Syvä hanki voi tehdä leikkimisestä hankalaa ja raskasta. Tauolla henkeä vedettäessä voi johdatella keskustelua suojavärin ja piiloutumisen merkityksestä eläimille.

Käytön jälkeen muistanet kuivata ja korjata varusteet!

Helppoja vesitutkimuksia

Tunnistatko sinilevän?


Kesän tullessa rannoille ilmestyvät erilaiset levät. Keväällä ei vielä sinilevää esiinny, mutta loppukesästä ja syksyllä sitä voi olla nähtävissä. Mutta tunnistatko sinilevän?


Tässä pari helppoa tapaa tunnistaa sinilevä kerhossa tai leirillä. Kaada leväistä vettä lasiin ja anna sen olla tunnin verran paikallaan. Jos veden pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, levä on sinilevää. Vaihtoehtoisesti kokeile levää kepillä. Jos levämassaa jää roikkumaan keppiin, se on jotain rihmalevää. Jos se taas hajoaa hiukkasiksi, se on sinilevää.
Omat levähavainnot kannattaa lähettää Merentutkimuslaitokselle, joka kerää havaintoja. Helpot ohjeet löytyvät Ympäristökeskuksen ja Merentutkimuslaitoksen sivuilta. Havainnot voi ilmoittaa Merentutkimuslaitokselle faksilla, sähköpostilla, kännykällä tai soittamalla ihan tavallisen puhelun.

Helpot ohjeet sinilevän tunnistamiseen ja leväesiintymän runsauden arviointiin.

Lähetä omat levähavainnot Merentutkimuslaitokselle!


Onko vesi kirkasta?

Veden sameuteen vaikuttaa vuodenaika, pelloilta ja pohjasta irtoavan maa-aineksen sekä levien määrä. Milloin vesi on kirkasta? Milloin se samenee?
Veden sameutta kuvataan näkösyvyydellä. Sen pitkäaikainen seuranta kertoo vesistön tilasta. Näkösyvyyden mittaus on helppo tehdä lähes missä tahansa rannassa, kerhossa tai leirillä. Veden sameuden vaihteluista voi hyvin raportoida vaikka paikallislehteen.
Näkösyvyyttä mitataan laskemalla narun päässä 20 cm halkaisijaltaan oleva valkoinen levy veteen ja katsomalla milloin se häviää näkyvistä. Levynä voi käyttää ämpärin kantta, joita saa vaikka koulun keittiöistä. Kannen alapuolelle kiinnitetään kivi painoksi ja naruun laitetaan merkit 10 cm välein.

Ohjeet näkösyvyyden mittaukseen ja levyn tekemiseen.

Talviohjelmia kerhoihin ja leireille

Talviohjelmia kerhoihin ja leireille

Talven taikaa vihkossa kerrotaan lumesta ja jäästä, revontulista ja eläinten talvehtimisesta, jäljistä ja kansanperinteestä. Jokaisesta aiheesta löytyy taustatietoa sekä tekemistä, kuten erilaisia leikkejä ja tutkimuksia. Mukana on myös aisti- ja herkkyysharjoituksia.

Saalistusleikki
Saalistusleikki on takaa- ajoleikki, jossa rooleja voidaan vaihdella esim. leikkipaikan mukaan. Leikissä on yksi saalistava peto ja loput leikkijöistä ovat saaliita. Mahdollisia peto- saalisyhdistelmiä ovat esimerkiksi kanahaukka ja peltomyyrät tai varpushaukka ja varpuset.
Kiinnisaadusta saaliista tulee uusi peto. Haukka voi myös kerätä saaliit pesäänsä. Tällöin leikin loppuvaiheessa saalistaminen on vaikeampaa, koska saaliseläimiä on enää vähän jäljellä. Saaliseläimet voivat suojautua haukalta muodostamalla esim. kolmen varpusen parvia, jolloin haukka ei voi pyydystää niitä. Parvi ei saa olla liian kauan yhdessä. Kun haukka on laskenut viiteen, parvessa olevien varpusten on liityttävä uuteen parveen.

Veistosnäyttely
Veistosnäyttely toteutuu parhaiten metsässä. Leikin ohjaaja kertoo, että tällä paikalla on suurten taiteilijoiden työpaja. Lapset saavat pienissä ryhmissä tehtäväkseen etsiä luonnosta veistoksia. Näitä voivat olla esim. lumen peittämät kasvit, oksat, kivet tai vaikkapa jääpuikot. Lapset miettivät kuka taiteilija veistoksen on luonut: onko se esim. Pakkasherra, Lumikuningatar vaiko Pohjoistuuli. Lapset nimeävät löytämänsä veistokset . Lopuksi järjestetään veistosnäyttely, jolloin kaikki ryhmät esittelevät löytönsä toisilleen.


Talven taikaa -vihko on Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tekemä.



Maakasvatusyhdistyksen Maakävelykansioista löytyy myös talvella tehtäviä maakävelyitä, joiden harjoituksia löytyy myös Talven taikaa -vihkossa. Jos haluaa tehdä oikeaoppisesti koko tunnin mittaisen maakävelyn, löytyy kansioista yksityiskohtaiset ohjeet. Kansioita voi lainata ainakin keskustoimistolta ja Lupin toimistolta. Voit myös ehdottaa piirin hallitukselle kansioiden hankkimista Maakasvatusyhdistyksestä.

Ympäristöetsiville löytyy Vihreät varjot -kirjan sivulta 86 talvioksamerkintä: metsästä merkataan 10 mahdollisimman erilaista lehtipuun oksaa ja yritetään arvata mitä puita ne ovat. Puut käydään tunnistamassa keväällä, kun lehdet ovat puhjenneet.
Heti tämän perästä löytyy lumijälkien selvittelytehtävä, joka sopii etenkin uuden lumen ja keväthankikeleihin.