Ympäristötaiteesta luontoleikeiksi

Kirjoittaja: Kaisa Illukka


Ryömin lapsena lähimetsän kuusen alla ja näin siellä mustan kaiverretun metallilaatan. Olin häkeltynyt, vaikka saatoin lukea laatasta, että kuusi oli istutettu osana kansallista kampanjaa vuosikymmeniä aiemmin ja kilpi oli asetettu tästä muistuttamaan. Tuntui silti, etteivät kuusi ja metsikkö olleet enää entisiään jännittävän laatan vuoksi.

Taiteen käsite ei ole kovin vanha, siksi alunperin todennäköisesti rituaalikäyttöön luotujen luolamaalausten nimittäminen kuvataiteeksi on enemmänkin määrittelyä nykyihmisen käsitteiden kautta. Toisaalta luonnon ja taiteen (esteettisessä ja kohottavassa) kokemisessa on nähty paljon yhtäläisyyksiä. Taide voi myös vaikuttaa kulttuuriseen luontosuhteeseen merkittävästi; maiseman käsite ’keksittiin’ vasta maisemamaalausten myötä ja sittemmin siitä on tullut keskeinen luontosuhdekäsite.

Eräänlaista ympäristötaidetta (siis ympäristöön sijoitettua tai ympäristöä muokkaavaa esteettistä toimintaa) ovat ihmiskunnan historiassa kalliomaalausten lisäksi olleet myös puutarhataide (muotopuutarhat), julkiset veistokset ja veistospuistot sekä maisemasuunnittelu. Nykyisin ympäristötaiteella on kuitenkin tarkoituksellinen ja erityinen suhde ja sidos paikkaansa (tai se voi jopa olla paikka), se ei toisin sanoen ole siirrettävissä ilman, että teos muuttuu olennaisesti.

Ympäristö- ja taidekasvatuksen yhteisiä pyrkimyksiä ovat mm. herkkyyden ja aistimisen lisääminen suhteessa ympäristöön, kokemuksellisen tiedon lisääminen sekä erilaisten näkökulmien avaaminen. Lisäksi ”yhdessä tekeminen” luonnon kanssa sekä maanläheisyys ja konkreettisuus on nähty tärkeinä luontosuhteen vahvistajina.

Lähestymistapoja

Julkinen, yhteinen tila ja suhde paikkaan (sekä kaupunki- että luontoympäristössä). Teoksen kolmiulotteisuus ja tilallisuus. Muutos, prosessi ja tapahtuma eli suhde aikaan: ruoho kasvaa, ilman lämpötila vaihtelee... (vrt. pysyvyyteen tähtäävät, restauroitavat teokset) Liike. Moniaistisuus. Osallistuminen. Edellä lueteltuja lähestymistapoja on käytetty ympäristötaiteessa viime vuosikymmeninä.
Henkilökohtaisesti olen pitänyt monesti sellaisista teoksista, jotka ovat nostaneet ympäristöstä esiin jotakin, mikä tavallisesti jää huomaamatta (esimerkiksi Maaria Wirkkala nosti valolla Helsingin kerrostalojen yläseiniä teoksessaan Sokea seinä). Tunnettu brittitaiteilija Andy Goldsworthy (ks. linkki) on puolestaan luonut uransa tekemällä yllättäviä esteettisiä yksityiskohtia, veistoksia tms. ympäristöön. Ne herättävät aisteja, näyttävät paikan uudessa valossa, luovat muistijäljen ja siten suhteen paikkaan (luontoon, ympäristöön). Tapaamme katsoa maisemaa ovat kysyneet mm. Robert Smithson ja Nancy Holt tuomalla kulttuuriartefakteja – peilejä ja näkymää kehystäviä putkia - luontoon.

Erityisesti 60-luvulla Yhdysvalloissa taiteilijat jättivät kliinisinä pitämänsä taidegalleriat ja suuntasivat erämaihin toteuttamaan valtaisia taiteellisia maanmuokkausoperaatioitaan. Maata ja maastoa käytettiin kuin veistosmateriaalia ja taiteilijat jättivät teoksellaan voimakkaan merkin ja jäljen maahan. Voidaan sanoa, että suureellisena asenteena oli käyttää maailmaa maalauspohjana ja materiaalina, mitä on myöhemmin myös kritisoitu (esim. Smithsonin Spiral Jetty ja Michael Heizerin Double Negative). Toisaalta maisemanmuokkaustaidetta on käytetty toisinkin esimerkiksi luomalla ”vaihtoehto” urbaaniin ympäristöön tai maisemoimalla vanha kaatopaikka. (Agnes Denesin vehnä- ja puupellot).

Ympäristötaide ei ole vain maiseman tai luonnon muokkaamista tai sinne tehtyjä veistoksia, vaan myös eleitä ja tapahtumia. Englantilaiset Richard Long ja Hamish Fulton ovat tehneet kuuluisia teoksiaan kävelemällä pitkiä maastotaipaleita ja dokumentoimalla näitä reittejä ja polkuja mm. valokuvaamalla (jotta yleisö näkisi edes osan näistä ”taidekävelyistä”). Long on tehnyt myös suoria viivoja kävelemällä erilaisiin maisemiin (ks. Longin kotisivut, linkki löytyy tämän jutun lopusta). Näissä on ollut kyse myös jonkinlaisesta meditatiivisesta maailmasuhteesta.

Agnes Denesin teoksissa puolestaan korostuu paitsi maiseman materiaalinen työstäminen myös prosessi: vehnä- ja puupellot kasvavat ja muuttavat maisemaa ajan myötä. Sosiaalis-ekologisesta prosessista on ollut kyse jo edesmenneen käsitetaiteilijan Joseph Beuysin teoksessa 7000 oaks, joka on pitkäaikainen prosessi, jossa ihmiset eri paikoissa kokoontuvat istuttamaan tammia talkootyönä. Ympäristötaide voi olla myös suoraviivaisen ekologista. Tällainen teos on mm. Mel Chinin kuuluisa Revival Field, jossa taiteilija on istuttanut aidatulle, saastuneelle alueelle kasveja, jotka puhdistavat maata raskasmetalleista.

Luonnonhistoriaa nyky-ympäristöön on tuonut esille Tuula Närhinen, jonka teos on nähtävissä Helsingissä Aleksanterinkadun ylittävänä pronssilinjana, johon on kaiverrettu Kluuvinlahden (eli samalla paikalla aiemmin sijainneen merialueen) muinaisten lajien eli paikalta löytyneitten fossiilien nimiä. Ympäristötaiteen ei tarvitse olla suureellista, esimerkiksi juuri Tuula Närhisen kotisivuilta voi lukea mielenkiintoisista pienieleisistäkin teoksista, mm. tuulipiirtureista ja kasviväriuutteista, joita tehdessään taiteilija lähestyy jo luonnontieteilijää.

Muistutus!

Ympäristötaiteen yhteydessä on syytä muistaa myös joitakin käytännön asioita kuten jokamiehen oikeudet ja maanomistajan lupa, mikäli luonnonmateriaaleja käytetään ja teos halutaan jättää maastoon lyhyeksi tai pitemmäksi ajaksi. On myös hyvä kiinnittää huomiota jo suunnitteluvaiheessa teoksen kiinnitykseen ja säänkestävyyteen (mikäli kestävyyttä halajaa). Lisäksi teoksen materiaalivalinnassa kannattaa miettiä ympäristöystävällisyyttä (maatuvuus, voiko olla haitaksi eläimille), tai ainakin varmistaa se, että joku huolehtii ja ottaa vastuun teoksesta tai että se puretaan asianmukaisesti.


Vinkkejä kerhonohjaajille: Mitä voisi tehdä pihalta tai lähiluonnosta löytyvien luonnonelementtien ja –materiaalien kanssa?

Ranta: hiekkakuviot, kiviasetelmat (ks. linkki Andy Goldsworthy)
Lammikko: risuista taivutellut kuvajaiset, veden kuvajaisen kanssa leikkiminen, vedessä kelluvat lehtiasetelmat (ks. Andy Goldsworthy)
Kalliot: kalliomaalaukset (”pyhät paikat ja vesireitit”), huom. vesiliukoinen ja ohut maali! Miniatyyrimaailmat (maahisen, hiiren tms. maailma) koloihin
Puut ja pensaat: koristeltu puu, pihlajanmarjanauhat, tuulikanteleet puunpalasista, välkehtivät jutut, itsetehdyt tuulenpesät ja risupallot, tuulipiirturit
Ruohikko: lehtiasetelmat, kulmikkaat piirrokset ruokojen avulla
Kukkaniitty: asetelmat ja kuviot erivärisistä kukista (ks. Andy Goldsworthy)
Kaislikko/ruovikko: sidotut ruokokimput, ruoko on myös käyttökelpoinen askartelumateriaali
Merenranta: merelle lähetetyt kelluvat jutut, esim. lehtiveneet ja kukkaseppeleet
Kaupunkiympäristö: ajankohtaista kaupunkiympäristökysymystä kommentoiva teos tai ele

Materiaaleja:
Risut, lehdet, kepit, kävyt, muta (mutamaalaus), kivet (kivivärikartta)...
Lumi ja jää (veistokset)
Roskat (roskaveistos)
Pihavalo/katuvalo (mitä valo rajaa; valokeila vs. pimeys)
Sää: sade, pyry, räntä, pilvet, tuuli

Lisämateriaaleja:
Outo tavara (millaisia rinnastuksia sen avulla voi luoda luontoon)
Valo: Valaistu yksityiskohta (vaatii tosin esim. taskulampun)
Naru: rajattu yksityiskohta
Kaukoputki jolla näkee johonkin kauempana olevaan yksityiskohtaan
Peili (näyttää jännittävältä luonnossa; asentoa vaihtamalla peili näyttää eri asioita)
Valkoinen kangas tai pahvi: odotetaan mitä sen päälle kertyy tai mitä jälkiä jää jonkun ajan kuluessa (ts. luonnon tekemä taideteos)
Kirkkaanväriset muistilaput maisemassa: kiinnittävät huomion, etäisyyksien leikki, mihin asti katse yltää, ympäristöstä tulee vähän epätodellisen oloinen: kuka näitä lappuja on ripotellut...

Prosessit
• Sulava jääfiguuri
• Kasvava teos, muuttaa muotoaan (esim. kehyksensä yli kasvava kasvi)
• Liukenevasta materiaalista tehty teos
• Varjon siirtyminen
• Auringon haalistavuus
• Kertyvyys: lumi- ja vesisade
Historia, aika
• Tulevaisuuden aavistus, esim. merenpinnan nousu
Teot
• Siivousperformanssi (huom. ”Esteettinen ulottuvuus”...)
• Tuulipiirturi: kiinnitetään tussi tuulessa heiluvaan puunoksaan tai pensaanhaaraan, pidetään kärjen alla paperia ja katsotaan millaista jälkeä tuuli piirtää kynän avulla paperille (ks. linkki Tuula Närhinen)
• Tuulessa lennättäminen, tuulen viemää
• Hiekkaan piirtäminen
• Vedellä piirtäminen, piirrosten haihtuminen
• Suoran viivan käveleminen
• Piirretään lähialueen kartalle suora viiva joka pyritään sitten kävelemään (suoraan) maastossa. Tai piirretään kartalle ympyrä, jonka sisällä kävellään esim. kaikki joenpenkat tai muut sovitut kohteet
Minä maisemassa
• hiekkaan, lehtiin, lumeen osittain hautautuneena
Ääni, musiikki

Nettilinkkejä:

Seuraavilta sivuilta löytyy kattava valikoima kansainvälisiä ympäristötaiteilijoita:
www.earthworks.org
www.greenmuseum.org
www.the-artists.org/movement/Land__Environmental.html

Robert Smithsonin kotisivut: www.robertsmithson.com
Richard Longin kotisivut: www.richardlong.org
Ja erityisesti suosittelen Andy Goldsworthyn sivuja, niiltä saa eniten vinkkejä (valitse etusivulta vasemman laidan valikosta ’Browse the catalogue’, jonka jälkeen teoskuvia voi katsella aiheen, materiaalin jne. mukaan): www.goldsworthy.cc.gla.ac.uk/

Huikeita klassikoiksi muodostuneita ympäristötaideteoksia Christolta ja Jeanne-Claudelta: www.christojeanneclaude.net
Agnes Denesin vehnäpelto Manhattanilla:
www.bravinlee.com/artists/denes/images/Denes-Comp-Wheatfield-web.jpg
ja Denesin puuvuori:
www.bravinlee.com/artists/denes/images/TM-Double-Image-1.jpg

Suomalaista ympäristötaidetta: www.environmentalart.net
Tuula Närhisen kiinnostavia teoksia seuraavissa linkeissä:
www.harakka.fi/narhinen (eläinten näkökulmaa ”simuloivat” kamerat, erittäin hauskoja!)
www.harakka.fi/2000/lansituuli/tuula (tuulipiirturit - hauska idea sovellettavaksi)