Kodittomat ja runsastuneet

Lähde: Lari (Luonto-Liiton Metsäkansio)

- kotimetsänsä menettäneiden ja lisää elintilaa saaneiden lajien elinvaatimuksia selvittämässä

KESTO:

Metsässä 30 min.

VÄLINEET:

- oheiset lajilaput (1/henkilö, pari tai ryhmä)

- metsäretkelle sopiva vaatetus

TAUSTAA

Jokainen metsän eliö tarvitsee ravintoa ja sopivan pesäpaikan. Mutta millaisen? Lajien vaatimukset poikkeavat huomattavasti toisistaan. Mikä on toiselle haitaksi on toiselle elinehto. Osalle lajeista kelpaa melkein millainen metsä vain. Niitä kutsutaan generalisteiksi. Toiset lajit, spesialistit, asettavat sen sijaan ravinnolle ja elinympäristölleen tiukkoja vaatimuksia. Esimerkiksi aarniometsien spesialistilajit kuten monet koppakuoriaiset, käävät ja linnut voivat elää vain ja ainoastaan luonnon omaan tahtiin kehittyneissä aarniometsissä, joissa ihminen ei ole aiheuttanut äkkinäisiä muutoksia. Toisaalta osa generalistilajeista on hyötynyt nykyisestä metsätaloudesta. Esimerkiksi hirvi syö nuoressa metsässä runsaana kasvavia taimia.

TAVOITE

- oppia katsomaan metsää eri lajien silmin

- harjoitella huomion kiinnittämistä vanhoihin metsiin erikoistuneiden lajien tarpeisiin

VALMISTELU

Oheisissa korteissa on joukko lajeja, jotka ovat joutuneet kodittomiksi kotimetsänsä tuhouduttua. Kortissaan kukin lajin edustaja kertoo, minkälaisessa metsässä laji pystyy asumaan. Kortteja voi monistaa lisää ja käyttää pareittain tai pienissä ryhmissä. Kortit kestävät useita käyttökertoja, jos ne päällystää kontaktimuovilla.

Korteissa on 10 lajia:

-generalistit: hirvi, mäyrä, metsäjänis

-vanhoja metsiä suosivat/vaativat lajit: liito-orava, metso, töyhtötiainen, kuukkeli, sitruunakääpä, korpikolva (koppakuoriainen), varpuspöllö

TOTEUTUS METSÄSSÄ

Kun kortit on jaettu pareille tai ryhmille, kuljetaan metsässä ennalta sovittu aika, jonka jälkeen palataan lähtöpisteeseen. Tehtävänä on arvioida metsää kortin lajin silmin.

* Olisiko täällä hyvä elää? Miksi olisi tai miksi ei?

* Mitkä vaatimukset täyttyvät? Mitä metsästä puuttuu?

* Mitä luulet, onko Suomessa paljon tämän lajin vaatimukset täyttäviä metsiä?

Kun olette arvioineet metsän rauhassa lajien silmin, palatkaa yhteen. Kertokaa kukin oman lajinne ominaisuudessa toisillenne, miltä tutkittu metsä vaikutti. Metsän asukkaina voitte vertailla kokemuksianne ja vaatimuksianne. Pohtikaa, miltä osin metsänne pitäisi olla erilainen kuin nykyisin, jotta nekin lajit voisivat elää siellä, joille se nykymuodossaan ei sovi. Miten sellaisia ominaisuuksien syntymistä metsään voisi edistää?

Jokaiselle telttaryhmälle annetaan oma rajattu pieni alue ihan leiripaikan läheisyydestä. Alueet saisivat olla erilaisia, yksi voisi olla rannassa, toinen metsässä jne.

Ensimmäinen tehtävä voisi olla, että ryhmät etsivät oman alueensa kartan avulla. Sen löydettyään he tutustuisivat siihen, kiertäisivät sen ja piirtäisivät vaikka kartan siitä. Kartan piirtämiseen voi yhdistää pareittain tehtävän aarteenpiilotuksen, jolloin kartan piirtämiseen liittyy jotain jännittävää.

Oma alue tietysti nimetään, jokainen voi etsiä itselleen mieluisan paikan ja nimetä sen. Isot puut, kivet ym. käydään kiertämässä ja tutkimassa.

Omaan alueeseen voisi alussa tutustua myös leikkien ja herkkyysharjoitusten avulla. Luupeilla voi ottaa lähituntumaa alueeseen, hajuvesitehtaan ja luontokolon voi hyvin vetää erilaisilla alueilla. (selityksiä harjoitteille ks. http://www.sykse.net/agenda/99_vinkkia.htm )

Myöhemmin alueista voitaisiin tutkia kasvillisuutta, minkälaisia erilaisia kasveja sieltä löytyy. Minkälaisia eläimiä on alueella? Onko jälkiä? Millaista on puusto? Ympäristöetsivä -kirjoja tai harjoituksia voisi ehkä käyttää tässä apuna. Sieltä voisi noukkia tehtäviä tai tehtävänanto voisi liittyä ympäristöetsivämäinen. Finns det ympäristöetsivät -böcker på svenska?

Alueiden tutkimustehtäviin voi siis liittää kaikenlaista: vesiötököiden tutkimista, eläinten jälkiä, lintuja, muurahaispolkujen etsimistä, hyönteisansoja, teeaineksien keräämistä, majanrakennusta, luontoneliö -tyyppistä seurantaa jne. Mitä ikinä keksii. Aina ei leiriläisten välttämättä tarvitsisi mennä omalle alueelleen, vaan mielenkiinnon mukaan voisi käydä eri paikoissa, jos vaikka vesiötökät kiinnostaisivat, mutta niitä ei omalta alueelta ei löydy. Eläimiä voitaisiin kydä havainnoimassa alueella joka päivä, joko samaan aikaan tai eri aikoihin. Ehkä jopa yöllä?

Jossain vaiheessa kartan piirtämisen lisäksi tai sen ohella omasta alueesta voidaan tehdä maastomalli seuraavsti. Otetaan laatikko tai rajataan pieni alue, johon muotoillaan maasta pinnanmuodot, lisätään kivet, puut, polut ym. Eräänlainen pienoismaailma.

Alueet tietysti esiteltäisiin muille ryhmille, kerrottaisiin mitä sieltä on löytynyt ja ehkä vertailtaisiin alueiden eroja, kasvillisuutta ja eläimiä.