Herään kirkkaaseen auringonpaisteeseen sen pilkahdellessa makuuhuoneen seinillä keskeyttäen uneni. Aikaisesta herätyksestä huolimatta olen hyvällä tuulella ja raotan verhoja nähdäkseni lempeässä valossa kylpevän lahdenpoukaman ja sinisenä hohtavan taivaan. Lämpömittari näyttää muutamaa pakkasastetta. Mahtava päivä lähteä ulos nauttimaan luonnosta ja tekemään havaintoja saapuvasta keväästä!
Lämmintä vaatetta päälle, evästä reppuun ja sitten ulos haukkaamaan kirpeää aamu ilmaa. Kuljen hohtavan puuterilumen peittämää polkua kohti rantaa. Puissa sirkuttavaa jo lukuisia kevään saapumista kuuluttavia siivekkäitä.Taitavat valmistautua kosiopuuhiin ja kilpailuun parhaista pesäpaikoista. Ainakin mustarastas pariskunta, sinitiainen ja muutaman talitintti puikkelehtivat pensasaidan suojissa.
Kulkiessani punaisen puumökin ohitse ropisee kasvoilleni kylmiä pisaroita lämmön sulattaessa räystäissä hohtavia jääpuikkoja. Orava vilistää pitkin männyn oksaa tukko neulasia ja lehtiä suussaan, varmaan pesänteko puuhissa sekin.
Jäällä kokoustaan pitää talven sulassa sillan alla sinnitellyt sorsa joukko etsien ihmisten heittelemiä pullanmuruja. Nälkäisten kaakattajien vierellä lepäilee kyhmyjoutsen pariskunta. Varikset ja harakat koittavat päästä osingolle sorsien ateriasta napaten välillä ruokapalasen sieltä täältä.
Minua hymyilyttää. Aurinko tuntuu herättelevän koko luonnon uuteen vireeseen. Tai saa ihmisenkin havahtumaan talvihorrokestaan ja huomaamaan ympärillä tapahtuvat muutokset ja kevään merkit. Lumen ala pilkottaa asfaltti, haistan märän maan tuoksun tallustaessani tien laitaa. Pajuissa huomaan pienet valkoisena pilkistävät silmut. Pajunkissat ovat puhjenneet! Muistelen kuinka nuorempana pajunkissojen ilmestyminen oli ehdoton ennusmerkki saapuvasta lämmöstä ja lämmöstä, samoin kuin haarapääsky ja leskenlehtien ilmestyminen asfaltin reunaan. Hengitys höyryää ja pienet timantit hohtavat ohuella hangella. Sitten näen sen: kettu jolkottaa edelläni. Seuraan kuinka punaturkki pujahtaa aidanraosta puutalon pihaan. Uskomaton määrä elämää tarkkailtavaksi! Talvella bongattujen jälkien synnyttäjät ilmestyvät tähän aikaan vuodesta myös näkö- ja kuuloetäsisyydelle.
Saavun kotipihaan ja kääntäessäni avainta lukossa vilkaisen vielä kerran ympäröivää maisemaa, nuuhkaisen ilmaa ja totean sen tuoksussa olevan selvää kevään tuntua.
Teksti: Heidi Kettunen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti