tiistai 23. maaliskuuta 2010

Kevättuulilähettiläs innostaa koululaisia kevätseurantaan

Neljäsluokkalaiset ja heidän opettajansa katsovat keskittyneesti kankaalle heijastuvaa esitystä, jossa seikkailee kevätkärpänen, maamehiläinen ja joukko tuttuja kasveja, lintuja, matelijoita ja hyönteisiä. Pian käsiä alkaa yksitellen nousta kysymysten ja kommenttien kertomiseksi. On se aika vuodesta, kun Luonto-Liiton lähettiläät ovat saapuneet luokkiin kertomaan kevään etenemisestä ja lasten kevätseurannasta, Kevättuulesta.

Lähettiläät pitävät ensin luokassa pienen oppitunnin ja esittelevät kevään seuraamista sekä mukana olevat 12 lajia. Kiinnostusta, tietoa ja omia kokemuksia lajeista löytyy joka luokasta - sekä nokkelia kysymyksiä, joihin lähettiläälläkään ei aina ole tarjota vastausta. Mukana on sekä monille koulusta tai kotoa tuttua perusasiaa että valtaosalle täysin uutta tietoa. Viime vuonna kaikkein eniten hämmästystä ja epäuskoa tuntui herättävän nauhalta soitettu hullulinnun, siis töyhtöhyypän, soidinhuutelu. Eräs oppilas kuvasikin osuvasti sen muistuttavan linnun sijaan game boy -käsipelikonsolin äänimaailmaa.

Teoriapitoisemman osuuden jälkeen lähdetään ulos soveltamaan opittua. Toisten luokkien kanssa leikitään useampikin luontoleikki, toiset taas innostuvat seurantalomakkeesta ja ulkonaolosta niin paljon, ettei ohjattua toimintaa tarvita. Tunnit venähtivätkin usein aiottua pidemmiksi, lasten kirjatessa lomakkeen vapaille riveille mitä ihmeellisimpä ötököitä. Linnunkakkakin kelpasi varmaksi kevään merkiksi, enkä halunnut väittää vastaan. Opettajat suhtautuivat lähettilästunteihin äärimmäisen positiivisesti ja kyselivät meiltä opetusvinkkejä biologian tunteja varten. Lapsilta saa myös sitä kuuluisaa suoraa palautetta: tunnin lopussa eräs innostunut tyttö tuli kertomaan, että isona hänkin haluaa töihin Luonto-Liittoon.

Olisi hienoa nähdä Kevättuulikiertueen leviävän ajan myötä jokaisen piirin alueelle. Kipinä innostua tarkkailemaan luontoa voi tulla juuri siitä hauskasta kevätretkestä, joka sattui piristämään muuten tavanomaista koulupäivää.

Antti Salovaara

Ei kommentteja: